STORYDON
← 고전 원문 폴더

📄 고전 원문 · 핀란드 · 프로젝트 구텐베르크

『Kuningas Lear』

William Shakespeare · 번역 Paavo Emil Cajander

154,215자 · 저작권 근거: 저작자 모두 1913년 이전 사망(한국 저작권 보호기간 끝) · 원문 출처

내 자료함의 ‘📚 고전’ 글 폴더에 앞부분 2만 자가 담겨요. 회차 편집기의 ‘✦ 안드로메다 AI 이용하기 → 🖼️ 내 글·사진 분위기로 쓰기’에서 골라 이 고전의 분위기·문체를 참고해 쓸 수 있어요.

Produced by Tapio Riikonen KUNINGAS LEAR Kirj. William Shakespeare Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi 1883. Näytelmän henkilöt: LEAR, Britannian kuningas. RANSKAN KUNINGAS. BURGUNDIN HERTTUA. CORNWALLIN HERTTUA. ALBANIAN HERTTUA. KENTIN KREIVI. EDGAR, Glosterin poika. EDMUND, Glosterin äpäräpoika. CURAN, hoviherra. OSWALD, Gonerilin hovimestari. Eräs vanhus, Glosterin vuokramies. Lääkäri. Narri. Sotaherra, Edmundin palveluksessa. Ritari, Cordelian seuruetta. Airut. Cornwallin palvelijoita. GONERIL, | REGAN, | Learin tyttäret. CORDELIA, | Ritareita Learin palveluksessa, sotaherroja, sanansaattajia, sotamiehiä ja seuralaisia. Tapahtumapaikka: Britannia. ENSIMMÄINEN NÄYTÖS. Ensimmäinen kohtaus. Juhlasali kuningas Learin hovilinnassa. (Kent, Gloster ja Edmund tulevat.) KENTIN KREIVI. Luulin kuninkaan enemmän suosivan Albanian kuin Cornwallin herttuata. GLOSTER. Siitähän meistä aina näytti; mutta nyt, valtakunnan jakajaisissa, ei tule ilmi, kumpaa herttuata hän suuremmassa arvossa pitää, sillä osuudet ovat niin tasan mitatut, ett'ei turhan tarkinkaan tietäisi, minkä osan valita. KENTIN KREIVI. Eikö tämä ole poikanne, mylord? GLOSTER. Onhan tuon kasvatus ollut minun huolenani; olen niin usein punastunut tunnustaakseni häntä, että jo olen siinä kohden häpyni kadottanut. KENTIN KREIVI. En käsitä teitä. GLOSTER. Mutta tuon pojan äiti hän käsitti mun hän; ja siitäkös hän paisui, ja sai kuin saikin pojan kehtoonsa ennen kuin vuoteesensa puolison. Hoksaatteko virheen? KENTIN KREIVI. En saata toivoa tekemättömäksi virhettä, jonka seuraus on noin muhkea. GLOSTER. On minulla toinenkin poika, laillisella tiellä saatu ja vuotta vanhempi tätä, vaan joka ei kuitenkaan ole rakkaampi mulle. Sillä vaikka tämä veitikka tuli hiukan röyhkeästi mailmaan, ennen kuin käskettiinkään, oli kuitenkin hänen äitinsä kaunis. Hauska huvi oli häntä tehdä, ja äpäräpoika on kuin onkin lapseksi omistettava. -- Tunnetko, Edmund, tätä ylimystä? EDMUND. En, jalo herra. GLOSTER. Jalo herra Kent: muistele häntä tästä lähin kelpo ystävänäni. EDMUND. Nöyrin palvelijanne, herra kreivi. KENTIN KREIVI. Oikein mun täytyy teitä rakastaa, ja pyydän saada lähemmin tutustua teihin. EDMUND. Koetan parastani sitä ansaitakseni. GLOSTER. Hän on yhdeksän vuotta ollut ulkomailla ja lähtee kohta jälleen. -- Kuningas tulee. (Torventoitauksia kuuluu.) (Lear, Cornwall, Albania, Goneril, Regan, Cordelia ja seuralaisia tulee.) LEAR. Burgundian ja Ranskan prinssit, Gloster, Sisähän tuokaa. GLOSTER. Kyllä, kuninkaani. (Gloster ja Edmund lähtevät.) LEAR. Salattu aikeemme nyt tulkoon ilmi. Tuo kartta tuokaa. -- Tietkää, kolmijakoon Panemme valtamme, lujasti päättäin Kaikk' ijältämme puistaa työt ja huolet Nuorempain harteille, ja taakatoinna Madella hautaa kohti. -- Cornwall, poikan', Ja te, Albania, poikan' yhtä rakas, Vakava tuumamme on tällä hetkell' Ilmaista tytärtemme myötäjäiset. Näin vastaisia riitoj' estääksemme. Burgundian ja Ranskan prinssit suuret, Nuorimman tyttäremme kilpa-yljät, Tääll' ovat kauan lemmen pyyteill' olleet Vaan vastint' odottain. -- No, tyttäreni, (Kun pois nyt luovutamme hallituksen, Maan-omistuksemme ja valtatoimet) -- Sanokaa, ken teist' enin meitä lempii? Ett' anti runsain tulis osaks sille, Joll' ansio on suurin. -- Goneril, Esikko, puhu ensin. GONERIL. Isä, rakkaamp' Olette mulle kuin voin kielin virkkaa, Näköä, ilmaa, vapautt' armahampi, Kalliimpi kultaa, aarteit', arvokkaampi Kuin elo, armo, terveys, soreus, maine, Rakkaampi kuin isä koskaan lapselleen on. Sanoiksi kiel' on köyhä, henki heikko; Niin teitä lemmin, ett'ei rajaa, määrää. CORDELIA (syrjään). Cordelia, entä sä? Vait vaan ja lemmi. LEAR. Maan kaiken tuon, tuost' aikain tuohon viivaan, Sen vehmasmetsät, arot, kalavirrat Ja laajat niittymaat nyt annan sulle Sun ja Albanian heimon iki-omaks. No entä toinen tytär, armas Regan, Cornwallin vaimo? Puhu. REGAN. Yhtä maata Ja yhden-arvoinen kuin siskon' olen. Mun uskollinen sydämeni tuntee, Ett' tyynni lausunut mun lempen' on hän; Mut jäljess' on hän sentään: minä vannon Vihollisikseni muut ilot kaikki, Joit' aistimiston laaja piiri tarjoo, Ja kalliin kuninkaani lempi ainoo Autuuten' on. CORDELIA (syrjään). Kuink' on Cordelia köyhä! Ei niinkään sentään: lempeni, sen tiedän, On rikkahampi kuin mun kieleni. LEAR. Ikuiseks perinnöks jää sun ja lastes Tuo kauniin vallan laaja kolmannes, Somuudelt', alalt', arvolt' yhtä hyvä Kuin minkä Goneril sai. -- No, isäs riemu, Et huonoin, vaikka nuorin, jonka lemmest' Osuuttaan kiistää Burgundian maito Ja Ranskan viinit, mitä sanot, osan Runsaamman voittaakses kuin siskos? Puhu. CORDELIA. En mitään, kuninkaani. LEAR. Et mitään? CORDELIA. En mitään. LEAR. Tyhjästä tyhjä tulee; vielä kerran. CORDELIA. Min' onneton en sydäntäni nostaa Voi huulilleni; niin ma teitä lemmin Kuin tulee mun, en päälle enkä vaille. LEAR. Cordelia! Kuinka? Sanas hiukan muuta, Menetät muuten onnes. CORDELIA. Isä hyvä, Teilt' elon, hoidon, lemmen sain, ja teille, Niin kuin mun tulee, hellyytenne maksan: Rakastan, kuulen, kunnioitan teitä. Miks siskot otti miestä, jos teit' yksin He lempivät? Jos minut joskus naidaan, Se mies, jok' ottaa valani, saa puoliks Vaan sydämen, ja lemmen, uskon puoliks. En koskaan, niinkuin siskot, ota miestä, Jott' isällen saan kaiken lempen' antaa. LEAR. Sydämen kieltäkö on tuo? CORDELIA. On, isä. LEAR. Niin nuori ja niin tunnotonko? CORDELIA. Niin nuori, isä, ja niin suora. LEAR. No, suoruutes siis myötäjäises olkoon. Kautt' aurinkoisen pyhän sädeloiston, Hekaten salaisuuksien ja yön, Ja kaikkein tähtein tenhovoiman kautta, Joist' elämämme syttyy sekä sammuu, Pois tässä kiellän kaiken isänlemmen, Verellisyyden, heimolaisuuden, Ja sydämelleni ja mulle vieraaks Jäät ijäks päiviks. Raaka skyyttalainen, Tai tuo, jok' omat sikiönsä ahmii Ahnaasen nälkäänsä, on sydämellen' Yht' armas, hellä, läheinen kuin sinä, Muinoinen tyttäreni. KENTIN KREIVI. Kuninkaani, -- LEAR. Vait, Kent! Älä louhikäärmeen ja sen raivon Välihin astu. Hän se mulle rakkain, Ja vanhuuteni turvaks häntä toivoin. -- Pois silmistäni, pois! -- Niin totta hauta Leponi olkoon, kuin täss' isän helman Häneltä kiellän! -- Ranskan prinssi tänne! -- Ken siellä hiiskuu? -- Burgundia tänne! -- Albania, Cornwall, kahden myötäjäisiin Lisätkää kolmannenkin. Naittakoon Hänt' uhka, jota suoruudeks hän sanoo. Ma teille yhteisesti valtan' uskon Ja herruuden ja kaikki majesteetin Etuudet laajat -- Joka toinen kuukaus -- Pidättäin sata ratsast' itsellemme, Joit' elätätte te, -- me asetumme Kummankin luokse vuoroin. Meille jääpi Kuninkaan nimi vaan ja kaikki arvot, Mut valta, tulot, kaikki toimet muuten Jää teille, rakkaat pojat. Vakuudeksi Tuo kruunu jakakaatte. KENTIN KREIVI. Jalo Lear, Jot' aina kuninkaana kunnioitan, Isänä lemmin, herranani seuraan, Ja rukouksiini turvanani suljen, -- LEAR. Vireissä jousi on: pois nuolen tieltä! KENTIN KREIVI. Sen anna lentää, vaikka sydämeeni Sen väkä tunkis. Törkeä Kent olkoon, Kun Lear on hullu -- Mitä teet sa, vanhus? Luuletko sinä, että velvollisuus Puhua pelkää, vaikka imarruksiin Taipuukin mahti? Hupsuks kun käy vallat, Suoruuteen kunnia on velkapää. Pelasta arvos, malta mieles, hiili Tuo julma hoppus. Hengelläni vastaan, Vähimmin ett'ei nuorimpas sua lemmi: Ei sydän tyhjä sen, jonk' ään' on heikko Ontolta soimaan. LEAR. Vait, Kent, henkes tähden! KENTIN KREIVI. Vaan laina henken' ain' on ollut, altis Vihollisilles; sit' en koskaan pelkäis Menettää turvakses. LEAR. Pois silmistäni! KENTIN KREIVI. Paremmin katso, Lear; mun aina olla Suo silmämääränäs. LEAR. No, kautt' Apollon, -- KENTIN KREIVI. No, kautt' Apollon, kuningas, sa turhaan Jumaliis vannot. LEAR. Katala! sa orja! (Laskee kätensä miekan kahvaan.) ALBANIAN HERTTUA JA CORNWALL. Kuningas hyvä, heretkäätte! KENTIN KREIVI. Mene Ja tapa lääkäris ja kuppatautiis Sen palkka tuhlaa. Peräytä lahjas; Niin kauan muuten kuin saan kurkust' ääntä. Ma huudan: väärin teit. LEAR. Mua kuule, petturi! Vasallivalas nimessä mua kuule! Kun koitit meitä sanarikkoon saattaa (Mi meist' on kaukana), ja uhkamielin Kun tuomion ja vallan väliin tunget (Jot' arvomme ja luontomme ei siedä), Voimamme näytämme nyt, -- ota palkkas: Viis päivää sulle suomme hankkiakses Maailman vastuksia vastaan turvaa, Ja kuudennella käännä vallallemme Vihattu selkäs. Kymmenennellä Jos pakolainen ruumiis maassa nähdään, Niin surmas saat. Pois! Jupiterin kautta, Sanaamme emme pyörrätä. KENTIN KREIVI. Hyvästi, Lear! Jos tuolla olet päällä, Vapaus vieraiss' on, maanpako täällä. -- (Cordelialle.) Sua, tyttö, suojelkoot sua vallat taivaan, Mit' oikein mietit, lausuit suoraan aivan. (Reganille ja Gonerilille.) Puheenne suuret töissä ilmi tulkoon, Ja runsas lemmensanain sato olkoon. -- Hyväiset Kent suo teille, ruhtinaat; Sen vanhaa mielt' ei muuta uudet maat. (Lähtee.) (Torventoitauksia. Gloster palajaa, seurassaan Ranska ja Burgund ja seuralaisia.) GLOSTER. Tass' ovat, herra, Ranska ja Burgund. LEAR. Burgundin prinssi, käännyn ensin teihin. Te kositte tuon kuninkahan kanssa Mun tytärtäni. Mitä myötäjäisiks Vähintäin vaaditten, vai luovuttenko Te pyyteistänne? BURGUND. Jalo majesteetti, En enempää kuin myönsitten, ja ette Vähempää suinkaan anna. LEAR. Jalo Burgund, Häll' oli kallihina kalliin arvo; Nyt laskenut on hinta. Tuossa on hän: Tuo pikku koru-olento jos osaks Tai kokonaan, ei kapioina muuta Kuin isän viha, miellyttää voi teitä, Hän tuoss' on, viekää. BURGUND. Vastata en taida. LEAR. Puutteineen kaikkineen tuo suvun hyljyn, Vihamme lapsen, vieraaks vannomamme, Myöt'-antimina kirous, tahdottenko Sen ottaa vaiko jättää? BURGUND. Anteeks; moisill' Ehdoill' on vaali turha. LEAR. Jättäkää siis. Sen vallan nimeen, joka loi mun, kaikki Toin teille ilmi. -- (Ranskan kuninkaalle.) Suuri kuningas. Niin lempeänne halvata en tahtois, Ett' teille tarjoisin mit' itse vihaan. Mielenne kääntäkää siis arvokkaampiin Kuin kurjaan tuohon, jota luonto melkein Omistaa häpee. RANSKA. Sangen kummaa tämä: Hän, jok' ol' äsken silmäteränne, Kehunne helmi, vanhuutenne sulo, Parahin, kallein, hän yht'äkkiäkö Niin julman teki työn, ett' auki ratkee Noin monet lemmen poimut. Rikos varmasti Niin luonnotont' on, että hirmuks käy se, Tai äsken lausumanne rakkaus Epäiltävä on. Tuon jos hänest' uskon, Niin uskon mit' ei järkikään sais toteen Pait ihmeen kautta. CORDELIA. Pyydän toki, isä, (Jos syyn' on ett'en liukkain, viekkain kielin Voi mieliks puhua: mit' aion, teen ma, Ennenkuin puhun) tietyks tehkää ett'ei Häpeän pilkku, murha tai muu tahra, Ei kunniaton työ, ei rietas teko Vihaanne, epäsuosioonne syynä, Vaan juur' sen puute, jok' on rikkauteni: Mairiva silmä sekä kieli moinen, Jot' ilokseni mull' ei ole, vaikk' on Sen vajaus multa rakkautenne vienyt. LEAR. Parempi ett'et olis syntynytkään, Kuin ett'et paremmin mua miellytä. RANSKA. Vai niin! ei muuta? Luonnon hitaisuutta, Jok' usein jättää mainimatta työn, Mink' aikoo tehdä. -- Burgund, mikä mieli On teillä nyt? Ei rakkautt' ole rakkaus. Jos sill' on sivuhankkeita, jotk' etääll' On määrästänsä. Tahdotteko hänet? Hän jo on morsiuslahja. BURGUND. Suuri Lear, Se osuus antakaa, mink' ehdotitte, Niin tässä Cordelian käteen tartun Burgundin herttuattarena. LEAR. En mitään: sen jo vannoin; siinä pysyn. BURGUND. Ma surkuttelen, että isän kato Toi miehen kadon teille. CORDELIA. Rauhaan jääkää! Kosk' on vaan rikkauksihin hän rakas. En vaimoks mene hälle.
Kuningas Lear 원문 · 스토리돈