CORDELIA.
Kuink' on nyt herrani ja kuninkaani?
Kuin voitte, majesteetti?
LEAR.
Väärin tehty,
Mua haudast' ottaa maalle. -- Autuas
Sin' olet sielu; minä, tulipyörään
Sidottuna, sit' itkullani kalttaan
Kuin sulaa lyijyä.
CORDELIA.
Mun tunnettenko?
LEAR.
Kyll': olet henki. Milloin sinä kuolit?
CORDELIA.
Oi, paljon, paljon puuttuu!
LÄÄKÄRI.
Tuskin on hän
Hereille päässyt. Hetken lepo vielä.
LEAR.
Miss' olenkaan? Miss' olen? -- Kirkas päivä? --
Loukattu olen kovin. -- Jos näin olis toinen,
Säälistä kuolisin. -- Kuink' ompi laita? --
Omakseni en tuota kättä vannois --
Kas niin vaan: neula pistää! Jos vaan saisin
Tilani selväks!
CORDELIA.
Katse minuun luokaa;
Ja kädet siunaten mun pääni päälle!
Ei, älkää polvistuko!
LEAR.
Pilkkaattenko?
Oi, älkää! Hupsu olen, tyhmä vanhus,
Kahdeksankymment' ainakin, ja yli,
Niin, aivan silmälleen! Mut suoraan puhuin,
Niin pelkään ett'en ole oikein viisas.
Mun pitäis tuo mies tuntea ja teidät;
Epäilen toki. Perin outo mulle
Tää paikka on, ja laisin näitä vaatteit'
En jaksa muistaa, enkä missä olin
Ma viime yön. Niin totta kuin ma elän --
Mua älkää naurako! -- niin on tuo nainen
Cordelia lapseni!
CORDELIA.
Niin, niin, niin olen.
LEAR.
Märkääkö itkus? Totta maar! Äl' itke!
Jos myrkkyä sä mulle tuot, niin juon sen.
Et lemmi mua, sen tiedän; sillä siskos,
Jos oikein muistan, loukanneet mua ovat.
Sull' oli hiukan syytä, heill' ei laisin.
CORDELIA.
Ei, syyt' ei mitään.
LEAR.
Ranskassako olen?
KENTIN KREIVI.
Omassa valtakunnassanne, herra.
LEAR.
Mua älä peijaa!
LÄÄKÄRI.
Tyyn' olkaa, rouva! Pahin raivo, nähkääs,
Jo antunut on; vaarallist' on sentään
Hänelle mennytt' aikaa muistiin johtaa.
Sisähän häntä pyytäkää; ja jääköön
Hän rauhaan, kunnes enemmän hän tointuu.
CORDELIA.
Suvaitsetteko tulla, kuningas?
LEAR.
Mua kärsikää! Unohtakaa, ma pyydän,
Ja anteeks suokaa! Vanha olen, hupsu.
(Lear, Cordelia, lääkäri ja seuralaiset poistuvat.)
RITARI.
Tott' onko, että Cornwall on saanut
Semmoisen lopun?
KENTIN KREIVI.
Toden totta, herra.
RITARI.
Ken johtaa hänen joukkoaan?
KENTIN KREIVI.
Glosterin äpärä, niin olen kuullut.
RITARI.
Maanpakolainen Edgar, sanotaan,
On Kentin kreivin kanssa Saksanmaalla.
KENTIN KREIVI.
On huhu muuttuvaa. Mut aika on
Silmäillä ympärilleen: kiirehesti
Etenee valtakunnan sotajoukko.
RITARI.
Verinen varmaan tulee ratkaisu.
Hyvästi, herra!
(Lähtee.)
KENTIN KREIVI.
Nyt työn' on täytetty, nyt loppu koittaa.
Hyväkö? Pahako? Siin' on, ken voittaa.
(Lähtee.)
VIIDES NÄYTÖS.
Ensimmäinen kohtaus.
Englantilaisten leiri Doverin lähellä.
(Liehuvin lipuin ja soiton kaikuessa astuu sisään Edmund,
Regan, sotaherroja, sotamiehiä ja muita.)
EDMUND.
Tiedusta, aikeessaanko herttua pysyy,
Vai onko myöhemmin hän jostain syystä
Mieltänsä muuttanut. Hän epävakaa
Ja horjuvainen on. Tuo varma tieto.
(Sotaherra lähtee.)
REGAN.
Siskomme mies on varmaan hukkatiellä.
EDMUND.
Pelättävää se on.
REGAN.
No, rakas kreivi.
Te tiedätten, mink' onnen teille aion;
Siis -- suoraan -- selvä totuus -- lemmittenkö
Mun siskoani?
EDMUND.
Puhtaudess' aivan.
REGAN.
Mut lankonihan teitä ette koskaan
Kiellettyyn paikkaan käynyt?
EDMUND.
Rietas aatos!
REGAN.
Niin liki liittyneiksi varon teitä,
Ett' aivan hänen omansa te liette.
EDMUND.
En, rouva, kunniani nimess': en!
REGAN.
En koskaan sitä sallis. Rakas kreivi,
Erillä hänest' olkaa!
EDMUND.
Huoleti! --
Kah, hän ja herttua, hänen puolisonsa!
(Albania, Goneril ja sotureita tulee.)
GONERIL (syrjään).
Ma ennen voiton annan pois, kuin siskon
Hänestä ennen mua voiton saada.
ALBANIAN HERTTUA.
No, armain sisko, hauska nähdä teitä! --
Cordelian luo kuningas kuuluu menneen
Ja muutkin, joita kova hallintomme
On loukannut. Jos en voi olla suora,
En uljas olla voi. Mua tähän sotaan
Vaan vaatii Ranskan päällekarkaus,
Eik' apu, min saa kuningas ja muut,
Joill', arvaan, suurt' on syytä vastustukseen.
EDMUND.
Jalosti lausuttu!
REGAN.
Haa, lörpötystä!
GONERIL.
Kaikk' yksin voimin vihollista vastaan!
Ei yksityisiin perheriitoihin
Tass' ole paikka.
ALBANIAN HERTTUA.
Sota-urhoinemme
Siis päättäkäämme, mit' on tehtävä.
EDMUND.
Ma hetken päästä telttahanne saavun.
REGAN.
Te, sisko, seuraatten kai meitä?
GONERIL.
En.
REGAN.
Se sopivinta lienee; pyydän, tulkaa!
GONERIL (syrjään).
Haa! minä huomaan! -- Seuraan teitä.
(Edgar tulee valepuvussa.)
EDGAR.
Koskaan
Jos olette näin köyhää puhutellut,
Niin sana kuulkaa.
ALBANIAN HERTTUA.
Oiti tulen. -- Puhu!
(Edmund, Regan, Goneril, sotaherrat, soturit
ja seuralaiset lähtevät.)
EDGAR (antaen kirjeen).
Tuo ennen tappelua lukekaa.
Jos voiton saatte, kutsukohon torvi
Sen tuojaa esiin. Kurjalta ma näytän,
Mut urhon hankin, joka todistaapi
Tuon kirjeen lausehet. Jos kaadutten,
Niin päättynyt on työnne maailmassa,
Ja kaikki juonet taukoo. Onni teille!
ALBANIAN HERTTUA.
Jää, kunnes luen kirjeen.
EDGAR.
Sit' en tohdi.
Kun aik' on, huutakoon mun esiin airut,
Ma silloin ilmestyn.
ALBANIAN HERTTUA.
Hyvästi sitten! Kirjettäs ma silmään.
(Edgar lähtee)
(Edmund palajaa.)
EDMUND.
Asentoon! Näkyviss' on vihollinen.
Tass' arvattu sen luku on ja voima
Niin tarkalleen kuin saattaa. Rientäkää!
Nyt suur' on tarve.
ALBANIAN HERTTUA.
Ajast' otan vaarin.
(Lähtee.)
EDMUND.
Ma kummallenkin heistä lemmen vannoin.
He toinen toistaan varovat, kuin kyytä
Se, jota kyy on purrut. Kumman otan?
Molemmat? Toisen? Vai en kumpaakaan!
En toista saa, jos molemmat he elää;
Jos otan lesken, suuttuu sisko hulluks;
Ja tuskin minä aikeheni voitan,
Jos elossa on mies. No, hänen valtaans'
Sodassa käytän. Siitä kun on päästy,
Niin tuo, ken hänest' irti pyrkii, tehköön
Hänestä lopun. Mitä armoon tulee,
Min kuuluu Lear ja Cordelia saavan, --
Kun voitamme ja he on vallassamme,
Ei puhett' armosta. Kun näin on laita,
Ei auta miettiä, vaan puolustaita.
(Lähtee.)
Toinen kohtaus.
Kenttä kahden leirin välillä.
(Sotahuutoja ulkopuolella. Lear ja Cordelia sotajoukkoineen
kulkevat näyttämön poikitse liehuvin lipuin ja soiton
kaikuessa, Gloster ja Edgar tulevat.)
EDGAR.
Puun vieraanvaraisessa varjoss', isä,
Tass' olkaa; rukoilkaa, ett' oikeus voittais.
Jos luoksenne ma koskaan palajan,
Tuon teille lohdun.
GLOSTER.
Herra teitä kaitkoon!
(Edgar lähtee.)
(Sotahuutoja; sen jälkeen pako. Edgar palajaa.)
EDGAR.
Pois, vanhus! Käsi tänne! Voitettuna
On Lear ja tyttärineen vankina.
Kätenne! Tulkaa!
GLOSTER.
Täst' en liiku: voipi
Mädätä tässäkin.
EDGAR.
Kuin? Taas tuo synkkyys?
Pitääpi täältä lähtöänsä kestää
Kuin tänne tuloaankin. Valmis olla,
Siin' ompi kaikki. Tulkaa!
GLOSTER.
Aivan oikein.
(Lähtevät.)
Kolmas kohtaus.
Englantilaisten leiri Doverin lähellä.
(Edmund tulee voittajana liehuvin lipuin ja soiton
kaikuessa, Lear ja Cordelia vankeina. Päälliköitä,
sotaherroja, sotureita y.m.)
EDMUND.
Pois viekää nuo ja tarkoin vartioitkaa,
Siks kunnes korkeampi valta heistä
Päätöksen antaa.
CORDELIA.
Min' en ainoo kai,
Jonk' aikeet parhaat palkan huonon sai.
Sun kiusaamistas, isä, murehdin;
Kyll' onnen kiusat itse kestäisin.
Näemmekö nuo tyttäret, nuo siskot?
LEAR.
Ei, ei, ei, ei! Pois tule vankityrmään.
Siell' laulamme kuin häkkilinnut kahden;
Jos siunaust' anot sinä, polvillani
Min' anon anteeksi. Näin elellään me,
Rukoillaan, laulellaan ja tarinoidaan,
Hymyillään kultaperhoille, ja kuullaan,
Kuin köyhät raukat hovist' uutta kertoo;
Muassa haastellaan, ken voittaa, tappaa,
Ken nousee, lankee; salaviisait' ollaan
Kuin Herran enkelit. Näin tyrmässämme
Vältämme suurten lahkojuonet, jotka
Kuun mukaan nousee, laskee.
EDMUND.
Pois nuo viekää!
LEAR.
Cordelia, uhriin moisiin suitsutustaan
Jumalat itse kylvää. Taasko sain sun?
Ken meit' eroittaa, taivaan kekäleillä
Meit' ajaa saa kuin ketun luolastansa.
Oi, pyyhi silmäs! Rutto heiltä ennen
Luut, lihat syö, kuin itkun saa he meistä;
He ennen itse nälkään kuolee. Tule!
(Lear ja Cordelia lähtevät vartioittuina pois.)
EDMUND.
Lähemmäks, päämies! Kuule,
Tuo paper' ota; seuraa heitä tyrmään.
Kohonnut olet askeleen; jos teet
Min tuossa näet, niin onnen kukkuloille
Sa raivaat tiesi. Huomaa: niin kuin aika
On ihminenkin; herkkätuntoisuus ei
Sovellu miehellen. Sun suuri toimes
Ei salli kysymistä, sano, teetkö,
Vai onneasko muualt' etsiä?
PÄÄMIES.
Teen sen.
EDMUND.
Siis toimeen! Varma onnes on, jos teet sen.
Mut oiti, kuuletko! ja aivan niin
Kuin tuoss' on määrätty.
PÄÄMIES.
En auraa vetää voi, en syödä kauraa;
Mut teen mit' ihmisen on mahdollista.
(Lähtee.)
(Torventoitauksia. Albania, Goneril, Regan, sotaherroja
ja seuralaisia tulee.)
ALBANIAN HERTTUA.
Osoitittepa tänään miehen mieltä;
Teit' onni aivan suosi. Vankinanne
Tänpäiväiset on vastustajamme.
Ne vaadimme nyt teiltä, tehdäksemme,
Mit' ansainneet he on ja mitä muuten
Turvamme vaatii.
EDMUND.
Paras luulen, olis
Lähettää kuningas, se vanha raukka,
Johonkin säilyyn tarkan vahdin alle.
Ijällään tenhoo hän ja enemmän
Viel' arvollaan, ja kansan mielet voittaa,
Ja pestaamamme keihäät meihin kääntää,
Päämiehiinsä. Cordelian laitoin myötä
Samasta syystä. Huomenna tai toiste
He valmiit saapumaan on istuntoonne.
Hiessä, veriss' ollaan tällä haavaa;
Kadottanut on ystäv' ystävänsä;
Ja itse tuless' oikeaakin sotaa
Kiroopi se, jok' äilyn siitä tuntee.
Cordelian ja Learin kuulustus
Paremman paikan vaatii.
ALBANIAN HERTTUA.
Anteeks, herra;
Sodassa teitä pidin palkollisna,
En veljenä.
REGAN.
Se mun on vallassani.
Mua teidän olis tullut kuulla ennen
Kuin teitte tuon. Hän joukkoani johti,
Edustain mua ja mun arvoani;
Ken siinä asemass' on, rohjennee kai
Sanoa teitä veljeks.
GONERIL.
Hiljaa, hiljaa!
Enemmän häntä nostaa oma arvo
Kuin teidän antamat.
REGAN.
Mun oikeuksiini
Puettuna hän parhaan vertainen on.
ALBANIAN HERTTUA.
Niin silloin korkeintaan, jos nais hän teidät.
REGAN.
Useinpa iva ennustukseks kääntyy.
GONERIL.
Hohoo! Se ken sen sanoi, katsoi karsaan.
REGAN.
Voin pahoin, lady; muuten purkaisin nyt
Sisuni puhtaaks. -- Kenraali, sun on
Soturini ja vankini ja maani;
Mua vallitse ja niitä: sun on linna.
Maailman nähden miehekseni tässä
Valitsen sun.
GONERIL.
Ja luulet hänet saavas?
ALBANIAN HERTTUA.
Sun estees täss' ei auta.
EDMUND.
Eikä sun.
ALBANIAN HERTTUA.
Mut auttaa, senkin sekasikiö!
REGAN (Edmundille).
Nyt rummut soimaan; näytä uusi arvos!
ALBANIAN HERTTUA.
Seis! Kulkaa syy: sun, Edmund, vangitsen ma
Maanpetturina; ja tuon kultakäärmeen (osoittaen Gonerilia)
Samassa myös. -- Mun täytyy, kaunis sisko,
Pyyteenne kieltää puolisoni hyväks;
Hän sivukihloiss' on tuon herran kanssa,
Ja miehenään teilt' estän kuulutuksen.
Mua kosikaa, jos halu teillä naimaan
Tilattu vaimoni on.
GONERIL.
Huvinäytös!
ALBANIAN HERTTUA.
Aseissa olet, Gloster: -- torvi soimaan!
Jos täss' ei kenkään muu sua vasten partaa
Osoita kurjaks julkipetturiksi,
Niin tuoss' on panttini.
(Heittää maahan sormikkaansa.)
En leipää maista,
Siks kunnes surmallasi näytän että
Sen nimen siedät.
REGAN.
Sairas olen, sairas!
GONERIL (syrjään).
Jos et, niin koskaan rohtoihin en luottais.
← 고전 원문 폴더
📄 고전 원문 · 핀란드 · 프로젝트 구텐베르크
『Kuningas Lear』
William Shakespeare · 번역 Paavo Emil Cajander
154,215자 · 저작권 근거: 저작자 모두 1913년 이전 사망(한국 저작권 보호기간 끝) · 원문 출처
내 자료함의 ‘📚 고전’ 글 폴더에 앞부분 2만 자가 담겨요. 회차 편집기의 ‘✦ 안드로메다 AI 이용하기 → 🖼️ 내 글·사진 분위기로 쓰기’에서 골라 이 고전의 분위기·문체를 참고해 쓸 수 있어요.