STORYDON
← 고전 원문 폴더

📄 고전 원문 · 핀란드 · 프로젝트 구텐베르크

『Kuningas Lear』

William Shakespeare · 번역 Paavo Emil Cajander

154,215자 · 저작권 근거: 저작자 모두 1913년 이전 사망(한국 저작권 보호기간 끝) · 원문 출처

내 자료함의 ‘📚 고전’ 글 폴더에 앞부분 2만 자가 담겨요. 회차 편집기의 ‘✦ 안드로메다 AI 이용하기 → 🖼️ 내 글·사진 분위기로 쓰기’에서 골라 이 고전의 분위기·문체를 참고해 쓸 수 있어요.

CORDELIA. Kuink' on nyt herrani ja kuninkaani? Kuin voitte, majesteetti? LEAR. Väärin tehty, Mua haudast' ottaa maalle. -- Autuas Sin' olet sielu; minä, tulipyörään Sidottuna, sit' itkullani kalttaan Kuin sulaa lyijyä. CORDELIA. Mun tunnettenko? LEAR. Kyll': olet henki. Milloin sinä kuolit? CORDELIA. Oi, paljon, paljon puuttuu! LÄÄKÄRI. Tuskin on hän Hereille päässyt. Hetken lepo vielä. LEAR. Miss' olenkaan? Miss' olen? -- Kirkas päivä? -- Loukattu olen kovin. -- Jos näin olis toinen, Säälistä kuolisin. -- Kuink' ompi laita? -- Omakseni en tuota kättä vannois -- Kas niin vaan: neula pistää! Jos vaan saisin Tilani selväks! CORDELIA. Katse minuun luokaa; Ja kädet siunaten mun pääni päälle! Ei, älkää polvistuko! LEAR. Pilkkaattenko? Oi, älkää! Hupsu olen, tyhmä vanhus, Kahdeksankymment' ainakin, ja yli, Niin, aivan silmälleen! Mut suoraan puhuin, Niin pelkään ett'en ole oikein viisas. Mun pitäis tuo mies tuntea ja teidät; Epäilen toki. Perin outo mulle Tää paikka on, ja laisin näitä vaatteit' En jaksa muistaa, enkä missä olin Ma viime yön. Niin totta kuin ma elän -- Mua älkää naurako! -- niin on tuo nainen Cordelia lapseni! CORDELIA. Niin, niin, niin olen. LEAR. Märkääkö itkus? Totta maar! Äl' itke! Jos myrkkyä sä mulle tuot, niin juon sen. Et lemmi mua, sen tiedän; sillä siskos, Jos oikein muistan, loukanneet mua ovat. Sull' oli hiukan syytä, heill' ei laisin. CORDELIA. Ei, syyt' ei mitään. LEAR. Ranskassako olen? KENTIN KREIVI. Omassa valtakunnassanne, herra. LEAR. Mua älä peijaa! LÄÄKÄRI. Tyyn' olkaa, rouva! Pahin raivo, nähkääs, Jo antunut on; vaarallist' on sentään Hänelle mennytt' aikaa muistiin johtaa. Sisähän häntä pyytäkää; ja jääköön Hän rauhaan, kunnes enemmän hän tointuu. CORDELIA. Suvaitsetteko tulla, kuningas? LEAR. Mua kärsikää! Unohtakaa, ma pyydän, Ja anteeks suokaa! Vanha olen, hupsu. (Lear, Cordelia, lääkäri ja seuralaiset poistuvat.) RITARI. Tott' onko, että Cornwall on saanut Semmoisen lopun? KENTIN KREIVI. Toden totta, herra. RITARI. Ken johtaa hänen joukkoaan? KENTIN KREIVI. Glosterin äpärä, niin olen kuullut. RITARI. Maanpakolainen Edgar, sanotaan, On Kentin kreivin kanssa Saksanmaalla. KENTIN KREIVI. On huhu muuttuvaa. Mut aika on Silmäillä ympärilleen: kiirehesti Etenee valtakunnan sotajoukko. RITARI. Verinen varmaan tulee ratkaisu. Hyvästi, herra! (Lähtee.) KENTIN KREIVI. Nyt työn' on täytetty, nyt loppu koittaa. Hyväkö? Pahako? Siin' on, ken voittaa. (Lähtee.) VIIDES NÄYTÖS. Ensimmäinen kohtaus. Englantilaisten leiri Doverin lähellä. (Liehuvin lipuin ja soiton kaikuessa astuu sisään Edmund, Regan, sotaherroja, sotamiehiä ja muita.) EDMUND. Tiedusta, aikeessaanko herttua pysyy, Vai onko myöhemmin hän jostain syystä Mieltänsä muuttanut. Hän epävakaa Ja horjuvainen on. Tuo varma tieto. (Sotaherra lähtee.) REGAN. Siskomme mies on varmaan hukkatiellä. EDMUND. Pelättävää se on. REGAN. No, rakas kreivi. Te tiedätten, mink' onnen teille aion; Siis -- suoraan -- selvä totuus -- lemmittenkö Mun siskoani? EDMUND. Puhtaudess' aivan. REGAN. Mut lankonihan teitä ette koskaan Kiellettyyn paikkaan käynyt? EDMUND. Rietas aatos! REGAN. Niin liki liittyneiksi varon teitä, Ett' aivan hänen omansa te liette. EDMUND. En, rouva, kunniani nimess': en! REGAN. En koskaan sitä sallis. Rakas kreivi, Erillä hänest' olkaa! EDMUND. Huoleti! -- Kah, hän ja herttua, hänen puolisonsa! (Albania, Goneril ja sotureita tulee.) GONERIL (syrjään). Ma ennen voiton annan pois, kuin siskon Hänestä ennen mua voiton saada. ALBANIAN HERTTUA. No, armain sisko, hauska nähdä teitä! -- Cordelian luo kuningas kuuluu menneen Ja muutkin, joita kova hallintomme On loukannut. Jos en voi olla suora, En uljas olla voi. Mua tähän sotaan Vaan vaatii Ranskan päällekarkaus, Eik' apu, min saa kuningas ja muut, Joill', arvaan, suurt' on syytä vastustukseen. EDMUND. Jalosti lausuttu! REGAN. Haa, lörpötystä! GONERIL. Kaikk' yksin voimin vihollista vastaan! Ei yksityisiin perheriitoihin Tass' ole paikka. ALBANIAN HERTTUA. Sota-urhoinemme Siis päättäkäämme, mit' on tehtävä. EDMUND. Ma hetken päästä telttahanne saavun. REGAN. Te, sisko, seuraatten kai meitä? GONERIL. En. REGAN. Se sopivinta lienee; pyydän, tulkaa! GONERIL (syrjään). Haa! minä huomaan! -- Seuraan teitä. (Edgar tulee valepuvussa.) EDGAR. Koskaan Jos olette näin köyhää puhutellut, Niin sana kuulkaa. ALBANIAN HERTTUA. Oiti tulen. -- Puhu! (Edmund, Regan, Goneril, sotaherrat, soturit ja seuralaiset lähtevät.) EDGAR (antaen kirjeen). Tuo ennen tappelua lukekaa. Jos voiton saatte, kutsukohon torvi Sen tuojaa esiin. Kurjalta ma näytän, Mut urhon hankin, joka todistaapi Tuon kirjeen lausehet. Jos kaadutten, Niin päättynyt on työnne maailmassa, Ja kaikki juonet taukoo. Onni teille! ALBANIAN HERTTUA. Jää, kunnes luen kirjeen. EDGAR. Sit' en tohdi. Kun aik' on, huutakoon mun esiin airut, Ma silloin ilmestyn. ALBANIAN HERTTUA. Hyvästi sitten! Kirjettäs ma silmään. (Edgar lähtee) (Edmund palajaa.) EDMUND. Asentoon! Näkyviss' on vihollinen. Tass' arvattu sen luku on ja voima Niin tarkalleen kuin saattaa. Rientäkää! Nyt suur' on tarve. ALBANIAN HERTTUA. Ajast' otan vaarin. (Lähtee.) EDMUND. Ma kummallenkin heistä lemmen vannoin. He toinen toistaan varovat, kuin kyytä Se, jota kyy on purrut. Kumman otan? Molemmat? Toisen? Vai en kumpaakaan! En toista saa, jos molemmat he elää; Jos otan lesken, suuttuu sisko hulluks; Ja tuskin minä aikeheni voitan, Jos elossa on mies. No, hänen valtaans' Sodassa käytän. Siitä kun on päästy, Niin tuo, ken hänest' irti pyrkii, tehköön Hänestä lopun. Mitä armoon tulee, Min kuuluu Lear ja Cordelia saavan, -- Kun voitamme ja he on vallassamme, Ei puhett' armosta. Kun näin on laita, Ei auta miettiä, vaan puolustaita. (Lähtee.) Toinen kohtaus. Kenttä kahden leirin välillä. (Sotahuutoja ulkopuolella. Lear ja Cordelia sotajoukkoineen kulkevat näyttämön poikitse liehuvin lipuin ja soiton kaikuessa, Gloster ja Edgar tulevat.) EDGAR. Puun vieraanvaraisessa varjoss', isä, Tass' olkaa; rukoilkaa, ett' oikeus voittais. Jos luoksenne ma koskaan palajan, Tuon teille lohdun. GLOSTER. Herra teitä kaitkoon! (Edgar lähtee.) (Sotahuutoja; sen jälkeen pako. Edgar palajaa.) EDGAR. Pois, vanhus! Käsi tänne! Voitettuna On Lear ja tyttärineen vankina. Kätenne! Tulkaa! GLOSTER. Täst' en liiku: voipi Mädätä tässäkin. EDGAR. Kuin? Taas tuo synkkyys? Pitääpi täältä lähtöänsä kestää Kuin tänne tuloaankin. Valmis olla, Siin' ompi kaikki. Tulkaa! GLOSTER. Aivan oikein. (Lähtevät.) Kolmas kohtaus. Englantilaisten leiri Doverin lähellä. (Edmund tulee voittajana liehuvin lipuin ja soiton kaikuessa, Lear ja Cordelia vankeina. Päälliköitä, sotaherroja, sotureita y.m.) EDMUND. Pois viekää nuo ja tarkoin vartioitkaa, Siks kunnes korkeampi valta heistä Päätöksen antaa. CORDELIA. Min' en ainoo kai, Jonk' aikeet parhaat palkan huonon sai. Sun kiusaamistas, isä, murehdin; Kyll' onnen kiusat itse kestäisin. Näemmekö nuo tyttäret, nuo siskot? LEAR. Ei, ei, ei, ei! Pois tule vankityrmään. Siell' laulamme kuin häkkilinnut kahden; Jos siunaust' anot sinä, polvillani Min' anon anteeksi. Näin elellään me, Rukoillaan, laulellaan ja tarinoidaan, Hymyillään kultaperhoille, ja kuullaan, Kuin köyhät raukat hovist' uutta kertoo; Muassa haastellaan, ken voittaa, tappaa, Ken nousee, lankee; salaviisait' ollaan Kuin Herran enkelit. Näin tyrmässämme Vältämme suurten lahkojuonet, jotka Kuun mukaan nousee, laskee. EDMUND. Pois nuo viekää! LEAR. Cordelia, uhriin moisiin suitsutustaan Jumalat itse kylvää. Taasko sain sun? Ken meit' eroittaa, taivaan kekäleillä Meit' ajaa saa kuin ketun luolastansa. Oi, pyyhi silmäs! Rutto heiltä ennen Luut, lihat syö, kuin itkun saa he meistä; He ennen itse nälkään kuolee. Tule! (Lear ja Cordelia lähtevät vartioittuina pois.) EDMUND. Lähemmäks, päämies! Kuule, Tuo paper' ota; seuraa heitä tyrmään. Kohonnut olet askeleen; jos teet Min tuossa näet, niin onnen kukkuloille Sa raivaat tiesi. Huomaa: niin kuin aika On ihminenkin; herkkätuntoisuus ei Sovellu miehellen. Sun suuri toimes Ei salli kysymistä, sano, teetkö, Vai onneasko muualt' etsiä? PÄÄMIES. Teen sen. EDMUND. Siis toimeen! Varma onnes on, jos teet sen. Mut oiti, kuuletko! ja aivan niin Kuin tuoss' on määrätty. PÄÄMIES. En auraa vetää voi, en syödä kauraa; Mut teen mit' ihmisen on mahdollista. (Lähtee.) (Torventoitauksia. Albania, Goneril, Regan, sotaherroja ja seuralaisia tulee.) ALBANIAN HERTTUA. Osoitittepa tänään miehen mieltä; Teit' onni aivan suosi. Vankinanne Tänpäiväiset on vastustajamme. Ne vaadimme nyt teiltä, tehdäksemme, Mit' ansainneet he on ja mitä muuten Turvamme vaatii. EDMUND. Paras luulen, olis Lähettää kuningas, se vanha raukka, Johonkin säilyyn tarkan vahdin alle. Ijällään tenhoo hän ja enemmän Viel' arvollaan, ja kansan mielet voittaa, Ja pestaamamme keihäät meihin kääntää, Päämiehiinsä. Cordelian laitoin myötä Samasta syystä. Huomenna tai toiste He valmiit saapumaan on istuntoonne. Hiessä, veriss' ollaan tällä haavaa; Kadottanut on ystäv' ystävänsä; Ja itse tuless' oikeaakin sotaa Kiroopi se, jok' äilyn siitä tuntee. Cordelian ja Learin kuulustus Paremman paikan vaatii. ALBANIAN HERTTUA. Anteeks, herra; Sodassa teitä pidin palkollisna, En veljenä. REGAN. Se mun on vallassani. Mua teidän olis tullut kuulla ennen Kuin teitte tuon. Hän joukkoani johti, Edustain mua ja mun arvoani; Ken siinä asemass' on, rohjennee kai Sanoa teitä veljeks. GONERIL. Hiljaa, hiljaa! Enemmän häntä nostaa oma arvo Kuin teidän antamat. REGAN. Mun oikeuksiini Puettuna hän parhaan vertainen on. ALBANIAN HERTTUA. Niin silloin korkeintaan, jos nais hän teidät. REGAN. Useinpa iva ennustukseks kääntyy. GONERIL. Hohoo! Se ken sen sanoi, katsoi karsaan. REGAN. Voin pahoin, lady; muuten purkaisin nyt Sisuni puhtaaks. -- Kenraali, sun on Soturini ja vankini ja maani; Mua vallitse ja niitä: sun on linna. Maailman nähden miehekseni tässä Valitsen sun. GONERIL. Ja luulet hänet saavas? ALBANIAN HERTTUA. Sun estees täss' ei auta. EDMUND. Eikä sun. ALBANIAN HERTTUA. Mut auttaa, senkin sekasikiö! REGAN (Edmundille). Nyt rummut soimaan; näytä uusi arvos! ALBANIAN HERTTUA. Seis! Kulkaa syy: sun, Edmund, vangitsen ma Maanpetturina; ja tuon kultakäärmeen (osoittaen Gonerilia) Samassa myös. -- Mun täytyy, kaunis sisko, Pyyteenne kieltää puolisoni hyväks; Hän sivukihloiss' on tuon herran kanssa, Ja miehenään teilt' estän kuulutuksen. Mua kosikaa, jos halu teillä naimaan Tilattu vaimoni on. GONERIL. Huvinäytös! ALBANIAN HERTTUA. Aseissa olet, Gloster: -- torvi soimaan! Jos täss' ei kenkään muu sua vasten partaa Osoita kurjaks julkipetturiksi, Niin tuoss' on panttini. (Heittää maahan sormikkaansa.) En leipää maista, Siks kunnes surmallasi näytän että Sen nimen siedät. REGAN. Sairas olen, sairas! GONERIL (syrjään). Jos et, niin koskaan rohtoihin en luottais.
Kuningas Lear 원문 · 스토리돈