Mr. Spenlow ei näyttänyt tietävän, minkälaisessa sukulaisuudessa Mr.
Murdstone ja minä olimme; josta olin iloinen, sillä minun oli mahdoton
tunnustaa häntä siksi, mikä hän oli, edes omassa rinnassani, niin kauan
kuin muistin, mitä muistin äiti raukkani kohtalosta. Mr. Spenlow näytti
ajattelevan, jos hän ollenkaan ajatteli asiaa, että tätini oli
hallituspuolueen johdattaja heimossamme ja että löytyi joku
vastustuspuolue, jota joku johdatti -- niin minä ainakin päätin siitä,
mitä hän sanoi, sillä aikaa kuin odotimme Mr. Tiffey'tä, joka kirjoitti
ulos Peggotyn rätinkiä.
"Miss Trotwood", muistutti hän, "on epäilemättä sangen luja, eikä ole
todenmukaista, että hän taipuisi minkään vastustuksen alle. Minä
ihmettelen hänen luonnettansa ja minun sopii toivottaa onnea teille,
Copperfield, että olette oikealla puolella. Sukulais-riidat ovat kovin
surkuteltavia -- mutta ne ovat hyvin tavallisia -- ja pää-asia on, että
on oikealla puolella", tarkoittaen, käsitän minä, rahallisella
puolella.
"Jotenkin edullinen naimakauppa tämä, luulen?" sanoi Mr. Spenlow.
Minä ilmoitin, etten tuntenut mitään siitä.
"Todella!" lausui hän. "Niistä muutamista sanoista päättäen, joita Mr.
Murdstone laski -- jotenka miehet usein tämmöisissä tiloissa tekevät --
ja sen johdosta, mitä Miss Murdstone tuli lausuneeksi, sanoisin, että
se on hyvänpuolinen naimakauppa".
"Tarkoitatteko, että hän saa rahaa, Sir?" kysyin minä.
"Tarkoitan", arveli Mr. Spenlow. "Minä ymmärsin, että hän saa rahaa.
Kauniin ladyn sen lisäksi, jutellaan minulle".
"Vai niin? Onko hänen morsiamensa nuori?"
"Äsken päässyt lailliseen ikään", lausui Mr. Spenlow. "Niin äsken
päässyt, että ovat, luullakseni, vaan odottaneet sitä".
"Jumala armahtakoon häntä!" sanoi Peggotty, niin pontevasti ja
äkki-arvaamatta, että kaikki kolme seisoimme hämmästyneenä; siksi kuin
Tiffey tuli sisään rätingin kanssa. Vanha Tiffey ilmestyi kuitenkin
pian ja ojensi sen Mr. Spenlowille katseltavaksi. Leukaansa
kaulahuiviinsa sovittaen ja hivuttaen sitä hiljalleen, luki Mr. Spenlow
eri kohdat anteeksi pyytävällä katsannolla -- niinkuin ne kaikki
olisivat olleet Jorkins'in tekoa -- ja antoi sitten lempeällä
huokauksella rätingin takaisin Tiffey'lle.
"Niin", hän sanoi. "Se on oikea. Aivan oikea. Minä olisin ollut
erittäin onnellinen, Copperfield, jos olisin voinut rajoittaa näitä
kulunkeja vaan niihin maksoihin, joita meillä on ollut hänen
puolestaan; mutta se on minun ammatillisessa elämässäni ikävä seikka,
etten ole oikeutettu noudattamaan omaa tahtoani. Minulla on
asiakumppani -- Mr. Jorkins".
Koska hän sanoi tätä semmoisella suopealla raskasmielisyydellä, joka
oli lähin askel ilmaiseksi antamiseen, lausuin kiitollisuuttani
Peggotyn puolesta ja maksoin Tiffey'n pankkiseteleissä. Peggotty lähti
nyt asuntoonsa, mutta Mr. Spenlow ja minä menimme oikeustoon, jossa
meillä oli käsiteltävänä joku avio-eron pyyntö, erään näppärän
asetuksen nojalle rakennettu (tämä asetus on, luullakseni, nyt
lakkautettu, mutta sen voimasta olen nähnyt monta avioliittoa
purettavan). Pyynnön perustukset olivat nämät. Mies, jonka nimi oli
Thomas Benjamin, oli ottanut ulos naimalupansa ainoastaan Thomaan
nimellään; jättäen pois Benjaminin nimensä sitä tapausta varten, ettei
hänen olonsa tulisi niin mukavaksi, kuin hän odotti. Koska hänen olonsa
_ei_ tullut niin mukavaksi, kuin hän oli odottanut, taikka hän oli
vähän kyllästynyt vaimoonsa, mies raukka, astui hän nyt vuoden parin
naimisissa oltuaan esiin erään ystävän kautta ja ilmoitti, että hänen
nimensä oli Thomas Benjamin ja ettei hän sentähden ollut naimisissa
ollenkaan. Jonka oikeusto hänen suureksi iloksensa vahvisti.
Minun täytyy sanoa, että minua epäilytti, oliko tämä aivan oikein, eikä
edes tuo vehnän busheli, joka suoritti kaikki säännöttömyydet, voinut
haihduttaa näitä epäilyksiäni. Mutta Mr. Spenlow puhui minun kanssani
tästä asiasta. Hän sanoi: "katsokaat mailmaa, siinä on hyvää ja pahaa;
katsokaat kirkollislakia, _siinäkin_ on hyvää ja pahaa; kaikki oli
saman järjestelmän osaa; hyvä; mitä muuta tarvitaan!"
Minulla ei ollut rohkeutta esitellä Doran isälle, että ehkä voisimme
parantaa mailmaakin vähän, jos nousisimme varhain aamuisin ja
heittäisimme takkimme yltämme työhön ryhtyessämme; mutta minä tunnustin
ajattelevani, että Commons'ia ehkä voisimme parantaa. Mr. Spenlow
vastasi, että hän tahtoi erittäin neuvoa minua karkoittamaan tuota
ajatusta aivoistani, kosk'ei se soveltunut minun gentlemanin luontooni;
mutta että hän tahtoisi ilolla kuulla minulta, mitä parannusta minä
arvelin Commons'issa mahdolliseksi.
Minä ryhdyin siihen Commons'in osaan, joka sattui olemaan lähinnä meitä
-- sillä puheen-alainen mies oli nyt vaimostansa eroitettu, ja me
olimme jättäneet tuomio-salin ja astuimme testamentin-oikeuston ohitse
-- ja arvelin, että testamentin-oikeusto oli jotenkin kummallisesti
hoidettu laitos. Mr. Spenlow kysyi, missä kohden? Minä vastasin
kaikella soveliaalla kunnioituksella hänen kokemuksensa suhteen (mutta
suuremmalla kunnioituksella, pelkään minä, sen asian vuoksi, että hän
oli Doran isä), että ehkä oli vähän järjetöntä, että tämän oikeuston
arkistoa, joka sisälsi kaikkien niitten ihmisten alkuperäiset
testamentit, jotka laveassa Canterbury'n maakunnassa kolmen kokonaisen
vuosisadan kuluessa olivat jättäneet jälkeensä omaisuutta, pidettiin
väliaikaisessa rakennuksessa, jota ei oltu koskaan aiottu tähän
tarkoitukseen, jota registratorit hyyräsivät ulos omaa, yksityistä
voittoansa varten, joka ei ollut turvallinen, joka ei ollut suojassa
valkean-vaaralta, joka oli läkähtymällänsä niistä tärkeistä
dokumenteista, joita siinä talletettiin, ja joka katosta lattiaan
suorastaan oli registratorien rahanhankkeen keinona, jotka
registratorit kiskoivat isoja palkkoja yleisöltä ja pistivät yleisön
testamentit pois millä tavalla hyvänsä ja mihin paikkaan hyvänsä ilman
mitään muuta tarkoitusta, kuin että he helposti pääsivät niistä; että
kenties oli vähän järjetöntä, etteivät nämät registratorit, joitten
tulot nousivat kahdeksaan taikka yhdeksään tuhanteen puntaan vuoteensa
(vararegistratorien ja ääntövaltaisten sihteerien tuloista puhumatta),
olleet velvolliset käyttämään edes osaa tästä rahasta ja etsimään
kohtuullisen turvallista paikkaa niitä kalliita dokumentteja varten,
joita kaikkien kansaluokkien täytyi uskoa heille, joko tahtoivat taikka
ei; että oli ehkä vähän väärin, että kaikki isot virat tässä suuressa
oikeustossa olivat uhkeita sinekyrejä, kun päinvastoin nuot onnettomat
työkonttoristit tuossa kylmässä, pimeässä huoneessa toisessa
kerroksessa olivat mitä huonoimmin palkittuja ja vähimmässä arvossa
pidettyjä ihmisiä kaikista niistä London'in virkamiehistä, joilla oli
tärkeä toimi; että ehkä oli vähän sopimatonta, että korkein
registratori, jonka velvollisuus oli katsoa, ettei se yleisö, joka
alinomaa kävi tässä paikassa, kaivannut mitään tarpeellista mukavuutta,
tämän virkansa kautta oli suunnattoman suuri sinekyristi (ja sai olla,
paitsi sitä, pappi, useitten kirkkoherranpaikkojen pitäjä, tuomiokirkon
penkkien vouraaja ja jos jotakin), -- sillä välin kuin yleisö kärsi
semmoista epämukavuutta, josta meillä oli esimerkki joka ilta, kun
byroo oli auki, ja jonka tiesimme kauhean isoksi; että, lyhyeltä
puhuen, tämä Canterbury'n hippakunnan testamentin-oikeusto ehkä oli
kokonaan semmoinen myrkyllinen laitos ja semmoinen turmiollinen
hulluus, että, jollei sitä olisi rutistettu kokoon St. Paul'in
kirkkotarhan nurkkaan, josta harvat ihmiset tiesivät, se varmaan kauan
aikaa sitten olisi täydellisesti käännetty nurin narin ja ylös alaisin.
Mr. Spenlow hymyili, kun ujosti innostuin tässä aineessa, ja keskusteli
sitten tästä kysymyksestä minun kanssani niinkuin hän oli keskustellut
toisestakin. Hän sanoi, mitä se viimeistä lukua oli? Se oli tunteen
kysymys. Jos yleisöstä tuntui siltä, kuin heidän testamenttinsa
olisivat turvallisessa paikassa, ja yleisö lisäksi piti varmana, ettei
oikeustoa voinut paremmaksi saattaa, kenellä siis siitä vahinkoa oli?
Ei kenelläkään? Kenellä hyötyä siitä? Kaikilla sinekyristeillä. No.
Niinmuodoin hyvä oli voittopuolella, Tässä kenties ei ollut mikään
täydellinen järjestelmä; _ei mikään_ maan päällä _ollut_ täydellistä;
mutta mitä hän kammoi, oli vaajan sisään-lyöminen. Niin kauan kuin
testamentin-oikeusto oli ollut olemassa, oli maa ollut kunniakas.
Lyötäköön vaaja testamentin-oikeustoon, ja maa lakkaa kunniakkaana
olemasta. Hän arveli gentlemanin perus-aatteen olevan sen, että hän
otti asiat semmoisina, kuin hän tapasi ne; eikä hän epäillyt, että
testamentin-oikeusto kestäisi meidän aikamme. Minä taivuin hänen
ajatukseensa, vaikka suuresti itse epäilin sitä. Minä huomaan
kuitenkin, että hän oli oikeassa; sillä se ei ole ainoastaan
kestänyt tähän aikaan saakka, vaan se on kestänyt erään suuren
parlamentinmietteen kiusallakin, joka miete laitettiin (ei erittäin
mielukkaasti) kahdeksantoista vuotta takaperin, jolloin kaikki nämät
minun muistutukseni esiteltiin perinpohjin ja jolloin senaikainen
testamenttien säilytyshuone ilmoitettiin riittävän vaan puoleksi
kolmatta vuotta siitä lähtien. Mitä he sen jälkeen ovat näitten
testamenttien tehneet, ovatko he hukanneet montakin vai myyvätkö he
niitä silloin tällöin voipuoteihin, sitä en tiedä. Minua ilahuttaa,
ettei minun testamenttini ole siellä, ja minä toivon myöskin, ettei se
vielä pitkään aikaan joudu sinne.
Minä olen kirjoittanut nämät kaikki tähän autuaalliseen lukuuni, koska
ne tässä joutuvat luonnolliseen paikkaansa. Kun Mr. Spenlow ja minä
rupesimme tähän keskusteluun, pitkitimme sitä ja kävelyämme
edestakaisin, siksi kuin haaraannuimme yleisiin puhe-aineisin. Ja niin
tapahtui lopulta, että Mr. Spenlow kertoi minulle, että tästä päivästä
viikko oli Doran syntymäpäivä ja että häntä ilahuttaisi, jos tulisin ja
ottaisin osaa vähäiseen piknikkiin sinä päivänä. Minun meni kohta
järkeni; minä kävin aivan houkkapäiseksi seuraavana päivänä, kun
vastaan-otin vähäisen koru-reunaisen kirjepaperi-arkin, jossa seisoi:
"Isä suosii. Älkäät unhottako"; ja vietin loma-ajan jonkunlaisessa
mielettömyyden tilassa.
Minä luulen, että rupesin kaikkiin mailmattomiin hullutuksiin,
valmistaessani itseäni tätä siunattua tilaisuutta varten. Minua
kuumottaa vielä, kun muistan sen kaulahuivin, jonka ostin. Saappaani
sopisi asettaa mihin kidutuskoneitten kokoelmaan hyvänsä. Iltaa ennen
hankin ja lähetin Norwood'in vaunuilla menemään sievän pikkuisen korin,
joka jo itsessänsä oli, arvelin, melkein koko rakkauden ilmoitus. Siinä
oli paukkukaramelleja mitä hellimmillä mielilauseilla vaan rahalla sai.
Kello kuusi aamulla olin Covent Garden'in torilla Doralle kukkakimppua
ostamassa. Kello kymmenen ratsastin (minä olin tätä tilaisuutta varten
hyyrännyt uljaan kimon) kukkakimppu hatussa, että se pysyisi tuoreena,
täyttä ravia Norwood'ia kohden.
Minä luulen, että, kun näin Doran puutarhassa, mutta en ollut häntä
näkevinäni, ja ratsastin rakennuksen ohitse, mutta en ollut millään
muotoa sitä tuntevinani, vaan tuskallisesti etsin sitä, minä tein kaksi
vähäistä narrin työtä, joita muut nuoret gentlemanit minun tilassani
ehkä myöskin olisivat tehneet -- koska ne minusta tuntuivat niin
luonnollisilta. Mutta voi! kun todella löysin rakennuksen ja astuin
maahan puutarhan portilla ja vaivalla vedin nuot kivisydämiset
saappaani nurmikon poikki Doran luo, joka istui puutarhan tuolilla
syrenipuun alla, mimmoiselta hän näytti tänä ihanana aamuna perhosten
keskellä valkoisella olkihatullaan ja taivaan-sinisellä hameellaan!
Hänen seurassaan oli eräs nuori lady -- häneen verraten vanhanpuolinen
-- melkein kahdenkymmenen vuotinen, sanoisin. Hänen nimensä oli Miss
Mills, ja Dora sanoi häntä Juliaksi. Hän oli Doran paras ystävä.
Onnellinen Miss Mills! Jip oli siellä, ja Jip yritti taas haukkumaan
minua. Kun tarjosin kukkakimppuani Doralle, kiristi se hampaitansa
mustasukkaisuudesta. Hyvällä syyllä. Hyvällä syyllä todellakin, jos se
olisi hiukankin aavistanut, kuinka minä jumaloitsin hänen emäntäänsä!
"Oh, kiitoksia, Mr. Copperfield! Mitkä kauniit kukat!" sanoi Dora.
← 고전 원문 폴더
📄 고전 원문 · 핀란드 · 프로젝트 구텐베르크
『David Copperfield II David Copperfield nuoremman elämäkerta ja kokemukset』
Charles Dickens · 번역 Waldemar Churberg
198,615자 (원문이 길어 앞부분만 · 전체 1,036,112자) · 저작권 근거: 저작자 모두 1924년 이전 사망(한국 저작권 보호기간 끝) · 원문 출처
내 자료함의 ‘📚 고전’ 글 폴더에 앞부분 2만 자가 담겨요. 회차 편집기의 ‘✦ 안드로메다 AI 이용하기 → 🖼️ 내 글·사진 분위기로 쓰기’에서 골라 이 고전의 분위기·문체를 참고해 쓸 수 있어요.