STORYDON
← 고전 원문 폴더

📄 고전 원문 · 핀란드 · 프로젝트 구텐베르크

『Faust I』

Johann Wolfgang von Goethe · 번역 Kaarlo Koskimies

196,192자 · 저작권 근거: 저작자 모두 1918년 이전 사망(한국 저작권 보호기간 끝) · 원문 출처

내 자료함의 ‘📚 고전’ 글 폴더에 앞부분 2만 자가 담겨요. 회차 편집기의 ‘✦ 안드로메다 AI 이용하기 → 🖼️ 내 글·사진 분위기로 쓰기’에서 골라 이 고전의 분위기·문체를 참고해 쓸 수 있어요.

Emo aatta tuo, Ku mun hengeti löi! Isä konna tuo, Ku mun suuhuns' söi! Ja sisko siisti Mun luuni riisti Sijalle viileälle. Siell' lintuna laulelen, Yli vuorten lentelen Etähälle. FAUST (avaa oven). Et aavista, ett' armain kuuntelee Ja kuulee, kuinka oljet, kahleet kalisee. (Hän astuu sisään). MARGAREETA. Ne saapuu! julma kuolo! piilen ... kunne? FAUST (hiljaa). Oo vaiti! riennän sua vapahtamaan! MARGAREETA (kiemurteleiksen lattialla). Liet ihminen, mun hätäni tunne! FAUST. Sä nostat vartian hänen horrostaan! (Hän tarttuu kahleisin kirvottaakseen niitä). MARGAREETA (polvillaan). Ken jätti mun pyövelin haltuhun Ja soi sun tänne päästä? Jo puol'-yön aikana noudat mun. Oi armoa! henkeni säästä! Huomennakin kyll' aikaa on! (Nousee ylös). Niin nuor' oon vielä, turvaton, -- Ja sentään saa mun surma. Olin kauniskin -- siit' ehti mulle turma. Läsn' ystäväin oli -- poiss' on nyt, Hajan on mun kukkas-seppelyt. Älä kourista niin kovin mua! En ikipäivinä nähnyt sua! Mitä sulle tein? miks' noin mua syytää? Oi säästä kurjaa, kun sua pyytää! FAUST. Tätä surkeutt' en kestää voi! MARGAREETA. Nyt, pyöveli, oi! Sun valtoihis jo joudunkin. Vaan suo mun ensin syöttää lapsi kultaa! Sitä kaiken yötä mä paijailin; Pahan-suovat otti pois sen multa, Sanoen nyt, että sen surmasin. Enk' ilostu minä iässäin. Ne ilkkuvat mua lauluillaan! Kuink' ilkeää! Eräs vanha kasku päättyy näin; Ken pyys' sitä heidän selvittää? FAUST (heittyy polvilleen). Ah! polvillaan sua pyytää oma kulta: Suo, päästän surkeuden kahleet sulta! MARGAREETA (laskeuu polvilleen hänen viereensä). Niin, rukoilkaamme Pyhiä polvillamme! Kas, täänpä kammion alla Pauhinalla Helvetti kiehuu, Häijy se riehuu, Vimmoissansa! FAUST (kovasti). Kreeta, Kreeta! MARGAREETA (tarkasti kuunnellen). Se ystävän oli ääni! (Hypähtää seisaalle. Kahleet kirpovat häneltä). Miss' on hän? Kuulin kutsuntansa. Vapaa olen! Ken mua estää saa! Hänen rintaa vasten painan pääni, Tahon lentää vaan hänen kaulahansa Ja siin' ikipäiviks' uinahtaa! Hän "Kreeta" huus' tuoll' oven suulla! Läpi Hornan lieskuvan, kiljuvan, Läpi perkelten vihan, ilkunnan Sulo-äänen lempeimmän sain kuulla! FAUST. Mä se oon. MARGAREETA. Sä se oot! oi virka kerran vielä! Se on hän! se on hän! Nyt kuolon kauhu Ja tyrmä ja kahleet haihtuvi pois kuin sauhu, Ja kaikki huoleni on pakotiellä! Sä se oot! tulet auttamaan; Ja ma turvan saan! Tuoss' on katu taaskin edessäin, Mä jolla sun ensin näin, Ja lehto, jonka kalvehella Niin hausk' oli ennen armastella. Tule pois, tule pois! FAUST (koettaa viedä häntä). Tule pois, tule pois! MARGAREETA. Ei, viivy! Sun kanss' on viipyä riemu! (Hyväilee häntä). FAUST. Ei riennä pois kuin liemu! Joll'et riennä, Kalliisti saamme maksaa. MARGAREETA. Vai etkö sä enää suudella jaksa? Vähäksi aikaa minust' erkenit, Ja suutelut jo unhotit! Vaan miks' sun rinnallas mua vapisuttaa, Vaikk' ennen, sun puhuessa katsellessa, Elin enkeleiden autuudessa, Olit suudelmin mua tukehuttaa? Suutele mua! Muuten suutelen sua! (Syleilee häntä). Voi! kuink' on kylmänä huules! Kultani, kuules: Mihin lempesi jäi? Kuka multa sen vei? (Kääntyy pois hänestä). FAUST. Tule pois! Älä pelkää, armahin! Sua armastan tuhat kertaa kuumemmin, Jos seuraat mua! sitä pyydän vaan. MARGAREETA (kääntyy häneen). Vaan samako oot? joko varma olla saan? FAUST. Minä oon. Tule myötä! MARGAREETA. Ja kahleet kirvotat, Ja rintahas mua jälleen painallat. Vaan kuink' et kartakaan sä tyttö parkaa? Tietääkö kultasein, kenen kanss' hän karkaa? FAUST. Tule! Aamun tieltä jo väistyy yö. MARGAREETA. Ah, äitini kuolo mun on työ, Ma lapseni upotin. S' oli suotu mulle ja sullekin -- Niin sulle myös! Mutt' ootko se sie? Kätes anna! Ei tämä unta lie. Käsi kultas'! Huu! se on kosteinen! Pyhi sormes! Sillä, mun arvellen, Ne on verissään! Oi Taivas! mit' olet tehnytkään? Pian miekkas tuppeen pistä! Minä pyydän sua! FAUST. Älä haastele noista mennehistä! Miks' surmailet sä mua? MARGAREETA. Ei, ei! mun luokseni jää! Saan sulle haudat selvittää. Jo huomenna varhain Pidä huolta niistä! Suo Äidille paikka parhain, Ja viereen veljeni hauta luo! Pane mie vähä syrjemmälle, Älä sentään etähälle! Pane pienoiseni Mun oikealle rinnalleni! Ei luonani saata Muu kenkään maata. Sun rinnallas kun ennen uinailin, Se onneni korkein ol' ja suloisin; Vaan niin en enää tuntea taida, On, niinkuin täytyis mun sun luokses pakottaida, Ikäänkuin työntäisit mua takaisin. Ja sie se olet kuitenkin Ja yhtä lempeä on sun katsantosi. FAUST. Mun tunnet, niin no joutuos! MARGAREETA. Ulosko? FAUST. Vapauteen! MARGAREETA. Jos siell' on hauta. Senpä yötä Ja tyyntä unta vaitelen. Täält' ikilepohon kuljen vaan -- En toisialle jalkaakaan. Nyt lähdet, Henrik! Voi, jos pääsis myötä! FAUST. Sä pääset! Tahdo vaan! Ovi sulle aukes! MARGAREETA. En mennä saa: mun toivo aikaa raukes! Mit' auttaa karku? Ne kumminkin mun vainuu. Sen kurjat päivät on, joka kerjää, Ja liioin jos omatunto herjää; Niin kurja polkea mieron teitä, Kun kuitenkaan en vältä heitä. FAUST. Mun luokseni jäät. MARGAREETA. Pian! sukkelaan! Lastasi auttamaan! Vuon vartta tie Mene ylöspäin! Yli silta vie Salon helmahan, Vasemmalle, aidan luo! Virtaa vuo... Ota kiinni tuo! Se tahtoo nousta! Se potkahtaa! Auta! auta! FAUST. Oih! mieles malta! Yks' askel vaan, ja poiss' on tyrmän valta. MARGAREETA. Jos päästäis vaan tuon vuoren alta! Siell' äitini paadell' istuilee... Mikä kylmä päätäni koski! Siell' äitini hiljaa huojuilee, Käden nojaan pantuna poski. Ei viito, ei noikkaa harmaja pää; Vast' tuomiopäivänä hän heräjää. Hän nukkui, jott' ilotella Me saatais. Onnelan päivät! FAUST. Kun kaikki pyynnöt turhaks' jäivät, Mun täytyy sylissäin sua kanniskella. MARGAREETA. Pois, pois! En salli väkivaltaa! Älä kouri mua niin murhaavasti! Soin ennen sulle kaikki riemuisasti. FAUST. Päivä jo koittaa, kultani! MARGAREETA. Niin, päivä koittaa! Viimeispäiväni koittelee! Hääpäiväni näin nyt valkenee! Älä kerro muille, ett' oot luonani käynyt jo Voi seppeltäin, Mi kuihtui näin! Me kerran vielä kohdataan, Mutt' eipä tanssittaissa vaan. Ja kansa tulvii, tungeksii, on vaiti; Torit, tiet ei mahduttaa sitä voi. Ja kellot pauhaa, tuomio soi, Ja sauva murretaan. Ne kahleihin mun viskaa, Veripölkyllen minä laahataan; Ja kohti kurjan niskaa Jo kalpa välkkyy, uhkaillen Pian katkoa niskaa jokaisen. Kuin hauta, mailm' on vaiti. FAUST. Oi miksi konsana synnyin mie? MEFISTOFELES (näkyy ovessa). Pois! tai heti surma teidät vie! Turhaa siekailusta ja jaaritusta! Jo korskuu orhiparini musta. Koht' aamu sarastaa! MARGAREETA. Mikä hirviö maasta kohoaa! Tuo! tuo! Älä laske häntä luo! Pyhä paikk' ei häntä suo. Hän tahtoo mua! FAUST. Ma korjaan sun. MARGAREETA. Oi Jumalan armo! sinuhun turvaun! MEFISTOFELES (Faustille). Pois! taikka jää tuon kanssa turmioon! MARGAREETA. Mua korjaa, Isä! Omas oon! Pyhät enkelis laske laumoillaan Mua suojaamaan ja varjelemaan! Sua, Henrik, kauhistun! MEFISTOFELES. Hän on tuomittu! ÄÄNI (ylhäältä). On pelastettu! MEFISTOFELES (Faustille). Tänne mun luo! (Katoo Faustin kanssa). ÄÄNI (sisältäpäin, raueten.). Henrik! Henrik!
Faust I 원문 · 스토리돈