STORYDON
← 고전 원문 폴더

📄 고전 원문 · 핀란드 · 프로젝트 구텐베르크

『Faust I』

Johann Wolfgang von Goethe · 번역 Kaarlo Koskimies

196,192자 · 저작권 근거: 저작자 모두 1918년 이전 사망(한국 저작권 보호기간 끝) · 원문 출처

내 자료함의 ‘📚 고전’ 글 폴더에 앞부분 2만 자가 담겨요. 회차 편집기의 ‘✦ 안드로메다 AI 이용하기 → 🖼️ 내 글·사진 분위기로 쓰기’에서 골라 이 고전의 분위기·문체를 참고해 쓸 수 있어요.

YLIOPPILAS. Ja kotia kaipaan kuitenkin. On, totta sanoen, outo olla Näin kolkkoin muurien kartanolla. On aivan ahdas paikka tää, Ei ruohon kortt', ei puuta nää. Saleissa, istujana penkin, Mult' uupuu silmät, korvat, henki. MEFISTOFELES. Totutte, aikaa voittaen. Eip' äidinrintaa lapsikaan Oo ensin kärkäs ottamaan, Vaan pian se imevi iloiten. Niin teille Viisauden rinta Koht' antavi ruokaa mieluisinta. YLIOPPILAS. Tuon jalon rintaa imeä kyllä soisin; Vaan kuinka siihen päästä voisin? MEFISTOFELES. Ehk' ensin mulle sanonette, Min tiedekunnan valitsette? YLIOPPILAS, Josp' oikein korkean opin saisin, Niin että kaikki oivaltaisin, Mitä taivahassa ja maassa lie, Ja luonnost', tietehest' ois täysi selko! MEFISTOFELES. No, oikea on, jota käytte, tie. Teit' älköön siinä mikään hajoitelko! YLIOPPILAS. Hartaasti lemmin tiedettä, Vaikk' ihanaa on iloitella, Ja suvilomall' iloisella Vapaana aikaa vietellä. MEFISTOFELES. Käytelkäät aikaa; sukkelaan se lentää! Sit' oiva järjetys voi säästää sentään. Siis, veikkoni, ensi paikallen _Collegium logicum_ pankaatten! Se hengen hyvin äkseeraa, Ja Spanjan-kenkiin pingoittaa, Jott' aatos hiipis hiljaa vaan Ja varovasti radallaan, Eik' itsepäisenä hairahtais Ja ristin rastin rehkiä sais. Nyt kauan teille neuvotaan, Mi kävi teilt' ennen rentonaan, Niin hyvin kuin syönti, juominen, Ett' yks' kaks kolm' on siinäki tarpehen. Kyll' laita aatos-tehtahan Sama on kuin kankurin kudonnan: Yks polkemus ... tuhat lankaa säpsähtää, Ja toisa toisa lentää pirta, Yks helskytys ... ja lankain virta Näkymättä luo tuhat yhdelmää. Nyt viisas astuu esihin, Sanoen, ett' olla täytyy niin: Esimäinen on näin ja toinen näin, Siis kolmas myös ja neljäs näin; Ja jos esimäistä ja toist' ei ois, Ei kolmas ja neljäs olla vois. -- Tuot' oppilaat joka paikass' ylistää, Vaan heiltä kangas kutomatta jää. Jos tahdot elon tutkia, kertoella, Siit ensin täytyy henki karkoitella; Nyt osat on hänen hallussaan, -- Ah! puuttuu niist' elon side vaan. _Encheiresin naturae_ kemia kutsuu sen, Ihan arvaamatta itseäns' ivaten. YLIOPPILAS. En voi teit' oikein oivaltaa. MEFISTOFELES. No, toiste on se jo helpompaa, Kun osaat kaikki jäsennellä Ja asian-mukaan luokitella. YLIOPPILAS. Tuost' oon niin aivan huumeillani, Kuin mylly pyöris aivoissani. MEFISTOFELES. Ja sitten saatte ahkeraa Myös Metafysiikkaa harrastaa, Kaikk' ymmärtää, niin mointakin, Mik' ei mahu ihmis-aivuihin. Jos käy tai ei käy -- kaikillen Kyll' ilmestyy sana tenhoinen. Nyt säällisyyttä lempikää Tarkinta lukukausi tää! Viis-tuntinen on päivän työ: Läsn' olkaat, juur' kun kello lyö! Vaan valmistelkaat eeltäpäin Läksynne tyynni pykälittäin; Kas sitte näette, ettei vaan Hän muuta sano kuin kirjakaan. Tok' kirjoitelkaa vihkoon yhä, Ikäänkuin lausuis Henki pyhä! YLIOPPILAS. Siit' älkää toiste muistutelko! Sen hyödyst' on mull' ihka selko, Kun mustaa valkoisella on, Sen vie niin tyynnä kotohon. MEFISTOFELES. Kai meette tiedekuntaan johonkin? YLIOPPILAS. Lakitiedett' en voi oikein suosiella. MEFISTOFELES. Siit' ei sovi teitä moitiskella, Sen opin laidan tiedän kylläkin. Nuo lait ja asetukset vierii Eespäin kuin tauti saastainen, Paikasta paikkahan ne kierii, Ja suku ne jättää toisellen. Typertyy järki, kiusaks' suoja muuttuu; Voi! miks' oot myöhän syntynyt! Vaan oikeudet myötä perityt -- Ihanpa ne jo meiltä puuttuu. YLIOPPILAS. Sananne inhoain jo kartuttaa. Oi miekkonen, ken teiltä neuvon saa! Nyt ehkä valikoin jo teologiian. MEFISTOFELES En tuotakaan voi kiittää liian -- En tahdo teitä eksyttää: Siin on niin paljo harhailulla tilaa, Ja paljo piilee myrkkyä, Mi lääkkehetkin meiltä pilaa. Paras tässäkin vaan yhtä kuunnella, Ja mestarinsa sanoja myöten vannoa. Yleensä sanaan turvatkaatte, Niin valtatietä käydä saatte Te vakuutuksen templihin. YLIOPPILAS. Kai sanass' sentään asuu aatoskin? MEFISTOFELES. No niin, vaan älkää tuskitelko sentään; Sill' aatos jospa puuttuukin, Kyll' avuks' aiallaan tuo sana lentää. Sanoilla kelpaa sotiella, Systeemit sanoin rakennella, Sanaanpa kelpaa uskaltaa, Et rahtuakaan sa sanast' ottaa saa. YLIOPPILAS. Anteeksi! jos en teitä estä, Niin suokaa vielä hetkinen! Pyytäisin lääketietehestä Myös kuulla tenho-lausehen. Vuos'-kolminen niin lyhyt on Ja tiede ah! -- on suunnaton! Vaan jos ees vihjauksen saa, Voi tiensä kauemmas jo vaistoella. MEFISTOFELES. (itsekseen). Tuo kuiva nuotti mua jo suututtaa, Taas tahdon pirua osoitella! (Ääneensä.) Helposti lääketieteen hengen oivallatte: Maailma tutkikaa te pieni ynnä suuri, Ja loput luistaa antakaatte, Mitenkä Herra tahtoo juuri! Tieteissä suotta vaan moni haparoi; Jokainen oppii sen, mink' oppia hän voi. Vaan tuokion ken siepata ties', Se vasta aika mies! Olette sorjavartinen, Ei puuttune teilt' uskallusta; Jos itseenne vaan luotatten, Kyll' saatte muilta luottamusta. Etenkin osatkaatte naista johtaa; Sen ait ja voit nuo ikuiset Ja tuhannet Parantaa voip' yhdeltä kohtaa. Jos puolin siveään se tapahtuu, Ne kaikki valtahanne antauu. Jos sitten arvonimen loistehella, Lumootte silmät, sulkein kateet suut, Niin korua saatte kyllin sormiella, Jota kierteli vuosikausin muut. Myös pikkupulssia koitelkaa te hiukka, Ja ettei kureliiv' ois liian piukka, Povelle heiluvalle kietaisette Kätenne, viekkahasti silmäilette. YLIOPPILAS. Täss' selv' on _missä, kuinka_. Tähän mieltynen. MEFISTOFELES. Kaikk' oppi harmaa on, oi veikkosen', Elämän kultapuu on vihree vaan. YLIOPPILAS. Kuin unelmaa tää kaikk' on tosiaan. Ah, jospa toiste saisin teitä puhutella Ja viisautta syvää ammennella! MEFISTOFELES. Min voin, teen teille mielelläin. YLIOPPILAS. En saata mennä täältä näin; Sen suosion viel' antanette, Ett' albumiini rivin kyhäisette? MEFISTOFELES. Halusti! (Kirjoittaa ja antaa kirjan takaisin.) YLIOPPILAS (lukee.) Eritis sicut Deus, scientes bonum et malum. (Sulkee kirjan kunnioittavaisesti, kumarteleiksen ja menee.) MEFISTOFELES. Sä neuvoa seuraa tätini, käärmeen, antamaa, Kyll' jumalankaltaisuutes viel' sua kauhistaa. FAUST (astuu sisään.) No minne matka nyt? MEFISTOFELES. Mihinkä mielit juuri! Me nähdään pieni mailma, sitten suuri. Mink' ilon, hyödyn norkkehella Saat tällä retkellä herkutella! FAUST. Ei pitkä partan' siedä tätä Niin heiluvaista elämätä; Se tie mua perillen ei viene, En mailmuriksi luotu liene; Niin piennä muiden kesken tunteun, Ja ainiaan ma kainoksun. MEFISTOFELES. Se haihtuu itsestään, oi ystäväinen. On itseluotto elon sääntö ensimmäinen. FAUST. Kuink' ulos sitte päästähän? Sa voitko vaunut, varsat, ajajan antaa? MEFISTOFELES. Tään viitan vaan mä levitän, Se ilman halki meitä kantaa. Tok' uljahalle lennolle Et suurta sälyä ottane! Teen hiukan ilmaa lieskaavaista, Se nostaa meidät oitis maista, Pian höyhkinä tuolla me liidellään. Nyt onnea vainen uuteen elämään! AUERBACH'IN VIINIHOLVI LEIPZIG'ISSÄ. Iloisten velikultain juominki. FROSCH. Ei juoda, nauraa kukaan huoli! Ken naamanne niin noloks nuoli. Olette nyt kuin märjät oljet vaan, Vaikk' ennen leimusitte ilmivalkiaan. BRANDER. Sun syys se; miks' et aian vietteheksi Sä mitään tuhmaa taikka porsasmaista keksi? FROSCH (valaa viinilasin hänen päänsä päälle.) Kas siinä kumpaakin. BRANDER. Pääsika! FROSCH. Sitäpäs sä pyysit! Oma vika! SIEBEL. Se ulos ken riidan alkajaa! Ei, vilpitönnä juokaa, laulakaa ja hurratkaa! Hoi! laarilaa! ALTMAYER. Tuo mulle tukko villaa! Ma onneton! hän multa korvat pillaa. SIEBEL. Kun holvikaarros kaikuu, soi -- Vast' oikein paasin voiman kuulla voi. FROSCH. Niin! pihallen, ken pilaa pahaksuu! Hei, ralla ralla raa! ALTMAYER. Hei, ralla ralla raa! FROSCH. No nyt on kurkut karaistu. (Laulaa.) "Kuink' armas pyhä Rooman valta Nyt vielä koossa pysynee?" BRANDER. Hyi! laulu ilkee, valtiollinen! Ei! Luojallen jok' aamu kiitos kanna, Ett'ei tuo Rooman valta sulle huolta anna! Mä ainakin sen luen saalihiksi, Etten oo tullut keisariks', en kansleriksi. Vaan päällikön jos mekin ottaa saamme, Niin paavi meille valitkaamme. Ma toivon, kaikki täällä tietää, Mitk' ansiot häll' olla sietää. FROSCH (laulaa) "Ylös lentele, leivo, ja terveiset Vie armaimmalleni tuhannet!" SlEBEL. Ei yhtään tervehdyst'! en viitsi tuota kuulla. FROSCH. Tuhannet terveiset sydämellä ja suulla! (Laulaa.) "Salpa auk' yön tyynnäkin! Auki! valvoo armahin! Kiinni, valjetessa koin!" SlEBEL. Niin laula, veikko, sie, ett' armaan kiitos soi! Kai vielä naurun aika tulee mulle. Mun petti hän, ja samoin käypi sulle. Tuon sulhoks' peikko jääköhön, Ja ristitiellä loikukoon sen kanssa, Ja vanha oinas Hornast' tullessansa Ohi juosten heille "hyvää yötä" määkiköön! Ei kelpomiestä ansaitse Semmoinen piika retkale. -- Mun terveiseni ainoat On, että hältä pirston akkunat. BRANDER (lyöden pöytään.) Vait, vaiti! mua nyt kuunnelkaa Ja myöntäkää, ett' osaan hienostella! Rakastuneita täällä täytyy huvittaa Nyt yöksi jollakin, mi heidän asemaa Voi aivan säntillensä kuvaella. Ihk' uusi laulu! nähkääs vaan! Ja loppukertuu lujaa lauletaan! (Laulaa.) Yks hiiri kellarissa niin Söi voita vaan ja rasvoi, Ett' niinkuin tohtor Lutherin Sen ihravatsa kasvoi. Vaan piika hiiren myrkyttää, Ja hiiren mailma soukaks' jää, Kuin lemp' ois nahkaan mennyt. KÖÖRI (riemastuen). Kuin lemp' ois nahkaan mennyt. BRANDER. Hiir' toisa toisa juoksemaan, Joi lätäköt ja kaivot Ja kalvoi minkä löysi vaan; Mut siit' ei taltu raivot. Hän hyppi, kieri, vinkui ai! Vaan vihdoin kurja kylläns' sai, Kuin lemp' ois nahkaan mennyt. KÖÖRI. Kuin lemp' ois nahkaan mennyt. BRANDER. Vaikk' ilmipäiv' ol', huoneesen Hän poltteissaan jo juoksi, Ja varvi, potki vinkuen ja kuoli lieden luoksi. Murhaaja virkki naurahtain Jo viimme-virtes vinguit vain, Kuin lemp' ois nahkaan mennyt! KÖÖRI. Kuin lemp' ois nahkaan mennyt. SIEBEL. Kuink' iloitsee nuo halvat sieluset! No merkillinen konsti totta Myrkyllä pettää kurja rotta. BRANDER. Kai sinä hiiriä suojelet? ALTMAYER. Sä ihravatsa kaljupää! Sua huono onnes nöyryttää. Tuo hiiri turpunut sun armaan Oman itses kuvaileepi varmaan. FAUST JA MEFISTOFELES. MEFISTOFELES. Nyt etupääss' mun täytyy viedä Sua iloseuroihin. Et tiedä, Kuink' elo voipi olla huoleton: Jok' ilta noilla pojill' juhla on. Älyhiukallaan ne hauskanmoisna Kisailee pikku-piiriään, Kuin kissanpojat hännällään. Jos eivät ole pohmeloisna, Jos viinur' velaks antaa vaan, Ovat huoletonna, iloissaan. BRANDER. Kas tuossa matkalaisia... Sen näkee -- tavoiltaan niin outomaisia. Ne tuskin tiimaakaan tääll' ollehet. FROSCH. Niin, aivan oikein arvelet. Vaan Leipzig armas on! Sen kiitos soikohon Kas siinä sivistyy, se pieni Parisi on! SlEBEL. Mit' aattelet sa noista vierahista? FROSCH. Annaspa koitan! kulppi kourassan', Nykäisen madot heidän sieraimista Niin sukkelaa kuin lapsen-hampahan. Minusta näyttävät he jalosyntyisiltä, Niin ylpeiltä ja tyytymättömiltä. ALTMAYER. Ne ehk' on puoskareita... BRANDER. Osuit pilkkaan. FROSCH. No katsos nyt, ma heitä ilkkaan! MEFISTOFELES (Faustille). Ei ukot perkelettä haista, Vaikk' ottelis hän heitä kraista! FAUST. Ma seuraa tervehdin. SIEBEL. Se paljo kiittää saa. (kuiskaa tarkastellen Mefistofelestä sivultapäin.) Kas miestä! toista jalkaans' onnahtaa! MEFISTOFELES. Istumme piirihinne ... onhan lupa? Sen hiton luirua kuin täällä juodahan! Vaan ehkä seurast' oisi jokin hupa. ALTMAYER. Te hemmoteltu näytte olevan. FROSCH. Kai Rippach'ista myöhän lähditte Ja Hannu herran luona söitte illallista? MEFISTOFELES. Ei ... tällä kertaa ohi ajoimme; Vaan hiljan meill' ol' hiukan puhumista. Hän serkkujansa aika lailla kiitti, Ja siihen paljo terveisiä liitti. (Kumartuu Froschille.) ALTMAYER. No saitko noukalles? SIEBEL. Kas vekkulia vaan. FROSCH. Kyll' hänen toiste opetan. MEFISTOFELES. Ell'emme erhety, me kuultihin Täält' äsken köörilaulun oivan. Tämmöisen holvin alla varmaankin Ma luulen laulun mahtavasti soivan.