STORYDON
← 고전 원문 폴더

📄 고전 원문 · 핀란드 · 프로젝트 구텐베르크

『Faust I』

Johann Wolfgang von Goethe · 번역 Kaarlo Koskimies

196,192자 · 저작권 근거: 저작자 모두 1918년 이전 사망(한국 저작권 보호기간 끝) · 원문 출처

내 자료함의 ‘📚 고전’ 글 폴더에 앞부분 2만 자가 담겨요. 회차 편집기의 ‘✦ 안드로메다 AI 이용하기 → 🖼️ 내 글·사진 분위기로 쓰기’에서 골라 이 고전의 분위기·문체를 참고해 쓸 수 있어요.

FROSCH. Olette lauluniekka vai? MEFISTOFELES. Kyll' ompi halu suur', vaan mistä voimat sai? ALTMAYER, Yks' laulu laskekaa! SlEBEL. Yks' ihka uusi! MEFISTOFELES. Ma niitä lasken teille vaikka kuusi. Meit' äsken lähteneinä Spanja ikävöi, Miss' soipi laulut, viinit säkenöi. (Laulaa) Ol' kuninkaalla kerran Lihava kirppu, suur' -- FROSCH. Kirppu! kuulkaat! oivalsitko vai? No siisti herra on se kai! MEFISTOFELES (laulaa). Ol' kuninkaalla kerran Lihava kirppu suur', Jot' armastel' sen verran Kuin poikaans' omaa juur'. Hän hoviräätälille Huus: "vaadin nyt sun työs: Sä pikkuparoonille Tee takki, housut myös!" BRANDER. Vaan muistutelkaa räätälille, Ett' ottaa tarkan mitan vaan; Jos housut lyövät laskoksille, Hält' oitis kello kaapataan. MEFISTOFELES. Nyt sammettiin ja silkkiin Se kirppu verhotaan, Ja kultaristi pilkkii Koreessa nauhassaan. Ministeriks' se pääsi, Kopeili tähtineen, Ja suuret arvot sääsi Myös sukulaisilleen. Vaan hoviss' sitä surtiin, Ol' herrat poltteissaan, Kuningatarta purtiin, Ja syötiin neitojaan. Vaan niit' ei saatu lyödä, Ei häätää kynsien. -- Mä en suo kirpun syödä, Vaan oitis sorran sen. KÖÖRI (riemastuen). Ma en suo kirpun syödä, Vaan oitis sorran sen. FROSCH. Bravo! kas tuopa laulu on! SlEBEL. Niin aina kirput olkohon! BRANDER. Ota hyppysillä sievään kiini! ALTMAYER. Eläköön vapaus ja viini! MEFISTOFELES. Vapauden auvoks' juoda lasin voisi, Jos teidän viinit ei niin huonot oisi. SIEBEL. Tuot' emme toista kertaa kuulla soisi! MEFISTOFELES. Kun isänt' ei vaan panis pahaksensa, Tarjoisin kunnon vieraillensa, Mitä parast' on mun aitassain. SIEBEL. Syyn otan mie. Ann' tulla vain! FROSCH. Jos aimo ryypyt suotte -- kiitos teille! Ei pikku tilkat riitä meille. En voi mä viiniänne arvostaa, Joll'en ma suuni täyttä saa. ALTMAYER (hiljaa). Ne Rheinin mailta on, sen sain ma kuulla. MEFISTOFELES. Nyt mistäs napakairan saan? BRANDER. Mihinkä tuota tarvitaan? Vai onko tynnyrinne oven suulla? ALTMAYER. Työvehkehet on laatikossa tuolla. MEFISTOFELES (ottaa näverin. Froschille). No, mitäs teidän kunkin tekee mieli? FROSCH. Vai monta sorttia teiltä saa? MEFISTOFELES, Vapaasti, herrat, valitkaa! ALTMAYER (Froschille), Ahaa! ma luulen veljen vettyy kieli. FROSCH. Jos suotte, mieluisint' ois mulle Rheinin juoma. Paraspa lahja synnyinmaan on suoma. MEFISTOFELES (lävistäen pöydän syrjää siltä kohtaa missä Frosch istuu). Vähä vaksia tänne, siitä tulpat vääntää! ALTMAYER. Hän silmät meiltä ehkä kääntää. MEFISTOFELES (Branderille). Ja te? BRANDER. Ma tahdon sampanjaa, Ja aika lailla kuohuvaa. (Mefistofeles lävistää; joku seurasta tekee sillä välin tulpat ja tukkii lävet.) Ei aina saata välttää ulkomaista! Etäällä usein paras on. Ei vento Saksan-miesi kärsi Ranskalaista, Vaan heidän viinilleen hän ei oo haluton. SlEBEL (Mefistofeleen häntä lähestyessä). En huoli minä happamista. Yks lasi suokaa vennon makeaa! MEFISTOFELES (lävistäen). Mehua tulvikoon siis Tokai'ista! ALTMAYER. Ei herra! silmihin mua katsokaa! Ettekös vainen meitä pilkkaa? MEFISTOFELES. No kuinkas! purra vois se omaa nilkkaa, Näin kesken seuran arvoisan. Vaan lausukaa nyt oitis suorahan, Mitä viiniä te haluatte? ALTMAYER. Mitä vaan, kump' ilveen lopetatte! (Kun kaikki lävet on näverretty ja tulpattu.) MEFISTOFELES (kummallisilla eleillä). Marjoja kasvaa viinapuu, Sarvia pukki partasuu. Viini on voimaa, köynnös puuta, Ei pöydänkään oo luonto muuta. Yks' katse luonnon sieluun luokaa! Täss' ihme on, sit' uskokaa! Nyt tulpat pois ja juokaa! KAIKKI (vetäessään tulpat ja nähden kukin haluttuansa viiniä juoksevan lasiinsa). Oi, armas lähde meille pulppuaa! MEFISTOFELES. Varoilla, ett'ei läisky maahan pisaraa! KAIKKI (laulavat). Niin kannibaalin hauskasti Kuin sata sikaa voimme! MEFISTOFELES. Vapaanpa kansan hyvä olla on! FAUST. Vaan mun ois mieli kohta menohon. MEFISTOFELES. Kas ensin heidän porsasmaisuuttansa, Kuink' ilmestyy se koko loistossansa! SlEBEL (juo varomattomasti, viiniä läiskyy maahan ja lieskahtaa tuleen). Apuhun! lieska helvetin! MEFISTOFELES (asetellen liekkiä). Oo hiljaa, elementti tuttavin! (miehille) Täll' erää vaan ol' tippa kiirastulta. SIEBEL. Siivolla, herra! sitä neuvoisin, Te muuten saatte maistaa multa... FROSCH. Tuot' älkää tehkö toista kertaa! ALTMAYER. Hän menköön koreasti pois! SIEBEL. Vai teill' ei mieltä oo sen vertaa! Nuo vehkeet itseänne haittaa vois. MEFISTOFELES. Vait, vanha lekkeri! SIEBEL. Huuti! Tuo lurjus meitä vielä haukkuu! BRANDER. Vaan kohta tässä selkään paukkuu! ALTMAYER (vetää tulpan pöydästä, liekki lyö häntä silmiin). Ma palan! SlEBEL. Velho pirullinen! Lyö päälle! mies on pannahinen! (Vetävät veitsensä ja käyvät Mefistofeleen päälle). MEFISTOFELES (vakavilla eleillä). Sana harhat tuo, Toiset paikat, mielet luo, Tuo on tää ja tää on tuo! (He seisovat hämmästyneinä ja katsovat toisiaan.) ALTMAYER. Miss' oon ma? seutu herttainen! FROSCH. Ja viinamäet! SIEBEL. Mun sataa marjat kätehen! BRANDER. Jo lehvän alla tuolla kohtaa Kuink' ihanasti marjat hohtaa! (Tarttuu Siebelin nenään, toiset tekevät samoin kaksitellen ja nostavat veitsensä.) MEFISTOFELES (kuin äsken). Pääst' irti, harha, silmisidin! Ja nähkää, kuinka piru ilveilee! (Katoo Faustin kanssa; juomaveljet hypähtävät erilleen toisistansa.) SlEBEL. No kuinka? ALTMAYER. Kuinka? FROSCH. Sunko nokkas oli se? BRANDER. Ja sunko omaas minä pidin? ALTMAYER. Se kolahuspa tuntui jäsenissä! Ma pyörryn ... miss' on tuoli, missä? FROSCH. Mit' tapahtui? kun tietäisin sen vain! SlEBEL. Jos ois se mies vaan näkyvillä, Elossa ei hän pääsis kynsistäin! ALTMAYER. Näin äsken hänen tynnyrillä Ovesta ratsastavan ulos päin. -- Jaloissani kuin lyijy painaa... Voi jospa juoksis viinaa aina! (Kääntyy pöytään päin.) SlEBEL. Lumetta kaikki, hornan taikaa! FROSCH. Tok' olin viiniä juovinain. BRANDER. Rypäleitä mie taas suuhuni sain... ALTMAYER. No, eikös vielä kestä ihmetöiden aikaa? NOITA-AKAN KEITTIÖ. (Matalalla takalla on suuri kattila valkialla. Siitä nousevissa höyryissä liikkuu jos joitakin kummallisia haamuja. Marakatti, istuen kattilan ääressä, kuorii siitä vaahdot pois ja varoo, ettei se kiehahda yli laitojensa. Naarasmarakatti pentuineen istuu vieressä ja lämmitteleiksen. Seinät ja katto täynnä eriskummaisia kaluja ja kapineita.) FAUST. MEFISTOFELES. FAUST. Nää hurjat noitavehkeet inhoani nostaa. Vai terveyteni täytyy mun siis ostaa Merestä hullutuksien? Mun ämmän neuvoihinko tulee luottaa! Ja hänkö sotkukeittoineen Voi niskaltani luoda kolmekymment' vuotta! Voi! jos et tiedä parempaa! Jo heitän toivon viimeisenki. Siis eikö mitään voidelmaa Oo luonto löynnyt tai joku oiva henki? MEFISTOFELES. Taas järkevästi haastat, veikkonen; Sua nuorentaa voi keino luontonainen, Vaan siitä puhuu toinen kirjanen, Ja sepä luku kummallainen. FAUST. Mik' on se? MEFISTOFELES. Helppo keino, johon tarpehen Ei raha, lääkär', eikä noita: Nyt lähde oitis pellollen Ja kuoki, kaiva, viljeleppä soita! Sulkeudu sieluin sydämin Mit' ahtahimpaan piirihin! Sun ruokas olkoon yksinkertainen, Eläinnä elä kesken eläinten, Ja ällös herrastelko suotta, Vaan lannoitappa itse sarkojasi Kaheksankymmenenpä vuotta Tää keino säilyttää sun nuoruuttas. FAUST. En siihen tottunut, en saata Ma lapiolla uurtaa maata. Tuo ahdas toim' ei oo mun mielehen. MEFISTOFELES. Siis noidan täytyy sentään esillen. FAUST. Vaan miksi juur' tuo ämmä rauska? Sä voithan keittää juoman itsekin! MEFISTOFELES. Kas sepä juuri toimi hauska! Ei! ennen tuhat siltaa salvaisin! Ei tiede, taide riitä yksinään, Vaan kärsivyyttä kysytään. Hiljainen henki vuosikaudet toimii; Vast' aikaa myöden kalja voimii. Ja kaikki taikatemppuset Lisäksi siihen tuhannet? Pirulta kyllä opin sai se noita, Vaan piru tuot' ei itse tehdä voi. (silmäten marakatteja). Kas, sukkeloita elukoita! Tää piika on ja renki toi! (elukoille). Ei rouva liene kotosalla? MARAKATIT. Atrialla! Savutorvesta vaan Kotoaan! MEFISTOFELES, Ja kauanko leijaa Kemuissa ja reijaa? MARAKATIT. Mink' aian lämmitämme Käpäliämme. MEFISTOFELES (Faustille). Mit' arvaat? Eikös oo ne näppäröitä? FAUST. En koskaan nähnyt oo niin äitelöitä. MEFISTOFELES. Ma niiden kanssa kyllä juttelen, Se tekee hyvää minun luonnollen, (marakatille). No, sano mulle hiiden-poppa, Mit' ahjossas sä sekoitat? MARAKATTI. Mä keitän laihaa kerjuu-soppaa. MEFISTOFELES. Kyll' yleisöä sitten saat. NAARASMARAKATTI (hiipii liki Mefistofelesta ja ailakoitsee häntä). Voi, heitä nyt noppaa! Mua rikkaaks tee! Hätä ahdistelee. Jos markkojen kieltä Kultaista vain Sois taskustain, Mull' oisipa mieltä. MEFISTOFELES. Kuink' iloinen tuo katti rukka ois, Jos arpapelihin se päästä vois! (Sillä välin marakatin-pentut ovat asuilleet suuren pallon kanssa, jonka nyt pyörittävät esiin). KOIRAS-MARAKATTI. Maailma näin Ylös- alaspäin Yhä vierähtää Ja kierähtää! Kuin las' kilisee Ja särkyilee; On onttokin; Se tältä kohtaa Heleenä, hohtaa Tuost' enemmin. Oon hengiss' mie, Vaan toisin sie. Se, poikasen', On savinen: Mee tieltä pois, Tai vie sun piru; Se särkyä vois, Sun tappaa siru! (Urosmarakatti ottaa seinästä seulan). MEFISTOFELES. Mitä, teet sä veijari? UROSMARAKATTI. Jos oot sä peijari, Sen seulasta tiedän. (juoksee naaraan luo ja antaa senkin katsoa läpi). Kah, muija paras, Hän onkin varas. Sit' ei mainita siedä. MEFISTOFELES. Entä pata-kollo? MARAKATIT. Ei tiedä se tollo, Mitä patamme on, Ja kattila voi. MEFISTOFELES. Peto ruokoton! UROSMARAKATTI. Kas täss' on tuoli! Etkö viuhkaa huoli? (Pakottaa Mefistofelesta istumaan ja antaa hänelle viuhkan). FAUST (joka sillä välin on seisonut peilin ääressä ja milloin lähennyt sitä, milloin etääntynyt siitä). Mi näkö! Taikapeilihin Kuvautuu taivaallinen hempi! Suo mulle siipes sukkelin, oi lempi, Ja lennätä mua hänen sylihin! Jos lähetä vaan uskaltaisin! Vaan lähempää kun katselen, Hämärtyy multa pilvehen Tää neitsen haamu ihanaisin. Vai näinkö kaunis nainen tosiaan? Ja kaikki taivaan sulot nähdä saisin Sulaa van tuohon varteen uinuvaan? Tää maanko päällä mahdollista? MEFISTOFELES. Kai niin! Kun Luoja kaiken viikkoa hikoilee Ja lopuks' itse työstään riemuitsee, Kai syntyä täytyy jotain oivallista. Nyt katsele ja tyydytä tuo kaipuu! Mä vainun sulle moisen aartehen. Ja onnen myyrä on se sulhanen, Jon sylihin tää morsianna vaipuu! (Faust katselee ehtimiseen peiliin. Mefistofeles, loikoen tuolissa ja leikkien viuhkalla, jatkaa). Täss' istuimella niinkuin keisar majaan! Tää valtikas on, kruunua vielä vajaan. (Elukat, jotka tähän asti ovat kummallisilla liikkeillä hypelleet sikin sokin, kantavat hälisten ja meluten kruunua Mefistofeleelle). MARAKATIT. Ah, kruunupa tuo Nyt yhteen luo Sä verin ja hi'in (Ne pitelevät kruunua varomatta, särkevät sen kahtia; ja juokselevat, kappaleet käsissä). Haa! kuulen ja näen Ja runoja käen, Ja nyt kävi niin! FAUST (peiliin päin). Voi! järkeni on miltei harhatiellä! MEFISTOFELES (osottaen elukoita). Koht' ikään munki pään' on hourumiellä. MARAKATIT. Jos on onnestus, Hyvä sattumus, Kyll' aatteet syntyy vielä. FAUST (kuten ylempänä). Mun alkaa rinnassain jo palaa. Voi, rientäkäämme matkoihin! MEFISTOFELES (entisessä asennossaan). Ei laulele ne runoniekat salaa, Se myöntää täytyy ainakin. (Kattila, jota naarasmarakatti on jättänyt vaalimatta, kiehahtaa yli laitojensa: suuri valkea lieskahtaa ylös savutorveen. Noita-akka tulla leijuttaa lieskan kautta, kauheasti kirkuen). NOITA-AKKA.