STORYDON
← 고전 원문 폴더

📄 고전 원문 · 핀란드 · 프로젝트 구텐베르크

『Kuningas Lear』

William Shakespeare · 번역 Paavo Emil Cajander

154,215자 · 저작권 근거: 저작자 모두 1913년 이전 사망(한국 저작권 보호기간 끝) · 원문 출처

내 자료함의 ‘📚 고전’ 글 폴더에 앞부분 2만 자가 담겨요. 회차 편집기의 ‘✦ 안드로메다 AI 이용하기 → 🖼️ 내 글·사진 분위기로 쓰기’에서 골라 이 고전의 분위기·문체를 참고해 쓸 수 있어요.

GONERIL. Löikö isäni minun palvelijaani siitä syystä, että tämä hänen narriansa nuhteli? OSWALD. Löi, rouva. GONERIL. Öin, päivin hän mua loukkaa; joka tiima Hän tekee tyhmän töitä, milloin mitä, Ja hämmentääpi kaikki: sit' en kärsi. Ritarit julkeiks käy, hän itse morkkaa Sen joutavista. -- Kun hän tulee jahdist', En puheilleen käy; sanokaa mua sairaaks. Hänt' entist' enemmän jos laiminlyötte. Niin teette hyvin; syyn siit' otan minä. OSWALD. Nyt, rouva, tulee hän: jo hänet kuulen. (Torventoitaus kuulun ulkoa.) GONERIL. Vitkailkaa toimissanne mielin määrin, Te ja nuo muut; sen seikan puheeks soisin. Jos suuttuu hän, niin menköön siskon luokse, Jok' yht' on mieltä, tiedän sen, kuin minä, Ja silmilleen ei laske. Hupsu ukko, Kun yhä tahtoo valtaa käyttää, jonka Jo antoi pois! Niin, totta vie, laps jälleen On houkko vanhus: sille täytyy käyttää Kuritusta, kun hyvyys turhaks näyttää. Sanani muistakaatte. OSWALD. Kyllä, rouva. GONERIL. Ja ritareihin luokaa valju katse; Viis siitä! Muillenkin se tiedoks tehkää. Syyt' etsin purkaa sappeni, ja saankin. Nyt oiti siskolleni kirjoitan, Ett' tekee hän kuin minä. -- Ruoka pöytään. (Lähtevät.) Neljäs kohtaus. Sama paikka. (Kent tulee valepuvussa) KENTIN KREIVI. Jos äänen' yhtä oudoks muuttaa voisin, Niin hyvä aikeen' ehkä saavuttaisi Sen tarkoituksen, jonka vuoksi näin ma Pilasin muotoni. -- Niin, pakolainen Kent, Kiroojatasi palvella jos voit sä, (Oi, jos niiks tulis!) niin sun rakas herras Ei näkis vaivojas sun säästävän. (Jahtitorvet soivat. Lear, ritareita ja seuralaisia tulee.) LEAR. En hetkeäkään tässä päivällistä odota; mene ja laita se valmiiksi. (Yksi seuralaisista menee.) No, ken olet sinä? KENTIN KREIVI. Muudan mies, herra hyvä. LEAR. Mikä on toimesi? Mitä meistä tahdot? KENTIN KREIVI. Toimenani on olla se miltä näytän; uskollisesti palvella sitä, joka minuun luottamuksensa panee; rakastaa sitä, ken on rehellinen; olla sen seurassa, joka on älykäs ja puhuu vähän; varoa Jumalan tuomiota; tapella, jos on tarvis, ja olla kalaa syömättä. LEAR. Ken olet sinä? KENTIN KREIVI. Peräti kunnon mies ja yhtä köyhä kuin kuningaskin. LEAR. Jos olet yhtä köyhä alamaisena, kuin hän on kuninkaana, niin olet köyhä tarpeeksi. Mitä tahdot? KENTIN KREIVI. Palvelusta. LEAR. Ketä tahdot palvella? KENTIN KREIVI. Teitä. LEAR. Tunnetko minua, mies? KENTIN KREIVI. En, herra; mutta teidän on käytöksessänne jotakin, joka vaatii herran nimeä. LEAR. Mitä sitte? KENTIN KREIVI. Ylevyyttä. LEAR. Millaista palvelusta osaat tehdä? KENTIN KREIVI. Osaan kätkeä uskotun salaisuuden, ratsastaa, juosta, huonosti jutella sukkelan jutun ja tyhmästi toimittaa selvän käskyn: mihin tavalliset ihmiset kelpaavat, siihen minäkin olen sopiva, ja parasta minussa on ahkeruus. LEAR. Kuinka vanha olet? KENTIN KREIVI. En niin nuori, herra hyvä, että naiseen mieltyisin hänen laulunsa vuoksi, enkä niin vanha, että tyhjästä häneen rakastuisin: harteillani on vuosia jo kahdeksan viidettä. LEAR. Seuraa minua; sinun pitää minua palvella. Jos syötyämme miellytät minua yhtä paljon, niin emme ihan äkkiä eroa. -- Ruokaa, hoi! ruokaa! -- Missä on poikani? narrini? -- Mene kutsumaan narriani tänne. (Yksi seuralaisista menee.) (Oswald tulee) Te siellä, kuulkaa! Miss' on tyttäreni? OSWALD. Suokaa anteeksi -- (Lähtee.) LEAR. Mitä sanoo se mies? Kutsu takaisin se tolvana. (Yksi ritareista lähtee.) Missä on narrini? hoi! -- Luulen että koko maailma nukkuu. (Ritari palajaa.) No, mihin se äpärä jäi? RITARI. Hän sanoo, mylord, että tyttärenne ei voi hyvin. LEAR. Miks ei se orja tullut takaisin luokseni, kun häntä kutsuin? RITARI. Hän vastasi mulle törkeästi, ett'ei tahtonut. LEAR. Ei tahtonut! RITARI. En tiedä, mylord, mikä on syynä; mutta minun mielestäni ei teidän ylhäisyydellenne osoiteta samaa syvää kunnioitusta kuin ennen; ystävällisyys näyttää olevan suuresti vähenemään päin, ei yksin palvelusväessä, vaan herttuassa itsessäänkin ja tyttäressänne. LEAR. Haa! niinkö luulet? RITARI. Minä pyydän, suokaa anteeksi, mylord, jos erehdyn; sillä uskollisena miehenä en voi olla vaiti, kun luulen teidän ylhäisyytenne vääryyttä kärsivän. LEAR. Sinä vaan johdatat mieleeni omat havaintoni. Olen viime aikoina huomannut mitä veltointa huolimattomuutta, mutta olen siitä enemmän syyttänyt omaa arkaa epäluuloani, kuin luullut sen lähteneeksi tosi-aikeesta ja ehdollisesta epäystävällisyydestä. Tahdon siitä tarkemman selvän ottaa. -- Vaan missä on narrini? En ole kahteen päivään häntä nähnyt. RITARI. Siitä saakka kuin nuori neiti Ranskaan lähti, on narri aivan menehtynyt surusta. LEAR. Ei siitä sen enempää; olen kyllä sen huomannut. -- Mene sinä ja sano tyttärelleni, että tahdon häntä puhutella. (Yksi seuralaisista menee.) -- Ja sinä, kutsu tänne narrini. (Toinen seuralaisista menee.) (Oswald palajaa.) Haa! tekö, hyvä herraseni! tulkaa likemmäksi. Ken olen minä, mitä? OSWALD. Myladyn isä. LEAR. Myladyn isä! Mylordin konna! Sinä kirottu äpärä! sinä orja! sinä rakki! OSWALD. En ole yhtäkään niistä, mylord; suokaa anteeksi. LEAR. Isketkö silmää kanssani, sinä lurjus? (Lyö häntä.) OSWALD. Lyödä en anna itseäni, mylord. KENTIN KREIVI. Etkä jalkojakaan aitasi, sinä hävytön jalkapallon potkija. (Lyö jalat pois hänen aitansa.) LEAR. Kiitos, ystävä: virkasi teet, ja minä sinusta pidän. KENTIN KREIVI. Kas niin, veli pyhä, nouse nyt ja korjaa luusi. Minä opetan sinua tietämään eroitusta, minä. Pois, tiehesi! Jos vielä tahdot varttasi mitata, senkin roisto, niin jää; muuten pois! pois matkaan! Oletko järjilläsi, mies? Kas noin! (Ajaa hänet ulos.) LEAR. Kas niin, sinä kunnon poikani, kiitoksia! Tuossa on pestisi. (Antaa Kentille rahaa.) (Narri tulee.) NARRI. Annas kun minäkin hänet pestaan: -- tuossa on tiukulakkini. LEAR. Sinäkö, kiltti poikani! Kuinka voit sinä? NARRI. Kas niin, ystäväni, parasta olis, että ottaisit lakkini. KENTIN KREIVI. Miksi niin? NARRI. Miksi? Siksi että pidät semmoisen puolta, joka on epäsuosioon joutunut. Jos et osaa hymyillä siihen suuntaan, minne tuuli käy, niin saat pian nenäsi tukkoon. Tuoss', ota lakkini. Näetkös, tuo mies on maanpakoon ajanut kaksi tyttäristänsä ja antanut kolmannelle siunauksensa vastoin tahtoansa: jos häntä seuraat, niin pitää sulla välttämättömästi olla minun lakkini. -- No, mitä kuuluu, setä? Jospa olis mulla kaksi lakkia ja kaksi tytärtä. LEAR. No, mitä niillä, poikaseni? NARRI. Jos antaisin heille kaikki tavarani, niin jäisihän lakit itselleni. Tuossa on minun; kerjää sinä samanlainen tyttäriltäsi. LEAR. Varo sinä -- tuota ruoskaa tuossa! NARRI. Totuus on koira, joka koppiinsa karkoitetaan. Se ajetaan ruoskalla ulos, kun rakki-ryökynä saa pesän loisteessa istua ja lemuta. LEAR. Katkera marja minulle tuo! NARRI. Ystävä, kuules, minä opetan sulle pienen runon. LEAR. Tee se. NARRI. Huomaa nyt, setä: -- Ole muut', älä muotoa vain, Ajatustas' äl' ilmoita ain', Tavaras pane tallentain, Ja kulje ratsastain, Koe, ennenkuin uskot lain: Varovasti noppaa lyö, Tytöt, viinat hiiteen myö, Kotonas ole aina yö, Se leivillen näet lyö Enemmän kuin kaikki työ. KENTIN KREIVI. Tyhjää lorua! NARRI. Niinkuin palkattoman juttuherran puhe; tyhjän siitä saankin. -- Etkö voisi tyhjää käyttää hyväksesi, setä? LEAR. He, en, poikaseni: ei tyhjästä tytyä. NARRI (Kentille). Ole hyvä, sano hänelle, että juuri niin suuret ovat tulot hänen maastaan; hän ei usko narria. LEAR. Katkera narri! NARRI. Tiedätkö, poikani, mikä on eroitus katkeran ja makean narrin välillä? LEAR. En, poikaseni, sano se mulle. NARRI. Se herra, ken sun sai Maas antamahan pois, Sen täss' on paikka, tai Siell' olla myöskin vois. Nyt narrin katkeran Ja makean sa näät; Min' olen tässä yks, Ja toiseks itse jäät. LEAR. Sanotko mua narriksi, veitikka? NARRI. Kaikki muut nimityksesi olet antanut pois; tämän sait syntymässäsi. KENTIN KREIVI. Tuo, mylord, ei ollut niin perin narrimaista. NARRI. Ei maarin ollutkaan. Lordit ja muut suuret herrat eivät sitä hyvin silmin katso. Jos olis mulla yksin-oikeus ammattiini, niin tahtoisivat hekin siitä osansa; ja naiset samoin: eivät soisi minun olla yksin narrina, vaan kaappaisivat hekin siitä paloja. -- Setä, anna minulle muna, niin saat siitä kaksi koppaa. LEAR. Mitä, kaksi koppaa? NARRI. Niin, näet sä, kun olen munan lyönyt keskeltä poikki ja syönyt sisuksen, niin sinä saat munan tyhjät kopat. Kun sinä kultakoppaisen kruunusi keskeltä halkaisit ja annoit pois molemmat puoliskot, niin veit silloin oman aasisi selässäs tunkion yli. Vähän oli sulla älyä pääkopassasi, kun noin annoit pois kultakoppasi. Jos nyt puhun narrin lailla, niin anna sille ruoskaa, joka sen ensin keksii. (Laulaa:) Tää huono vuos on narrillen, Kun viisaat hupsakoivat, Ja päästään älyn heittäen, Vaan narrej' apinoivat. LEAR. Mistä olet tuon laulurikkauden saanut? NARRI. Siitä hetkestä, setä, jolloin sinä teit tyttäresi äidikses; sillä kun heille vitsan panit käteen ja itse laskit alas housusi, niin (Laulaa:) He äkki-ilost' itkemään, Ma laulan surumiellä, Kuninkaan sokkona kun nään Ja käyvän narrin tiellä. Setä hyvä, ota kouluttaja, joka opettaisi narriasi valehtelemaan: tahtoisin mielelläni oppia valehtelemaan. LEAR. Jos valehtelet, vesa, niin saat ruoskaa. NARRI. Ihmettelen, miten te olette sukua, sinä ja sun tyttäresi: he tarjoovat mulle ruoskaa, jos puhun totta; sinä tarjoat mulle ruoskaa, jos valehtelen; ja välistä minua ruoskitaan senvuoksi, että olen vaiti. Mikä hyvänsä olisin mieluummin kuin narri, enkä kuitenkaan tahtoisi olla sinun sijassasi, setä. Sinä olet älysi pätkinyt molemmista päistä etkä mitään jättänyt keskelle. Tuossa tulee yksi liuska. (Goneril tulee.) LEAR. No, tytär? miksi otsassas tuo laskos? Sa olet taannoisin niin karsaaks käynyt. NARRI. Silloin olit kiltti poika, kun ei sun tarvinnut hänen karsaudestaan huolia; nyt sinä olet paljas nolla ilman numerotta; minä olen parempi kuin sinä: minä olen narri, sinä et ole mitään. (Gonerilille.) Kyllä, kyllä minä suuni pidän; muotonne sitä käskee, vaikk'ette mitään sano. Hm, hm, Jok' antaa leivän pois kädestään, Saa nuoleskella kynsiään. Tuossa on tyhjä lisko. (Osoittaen Learia.) GONERIL. Ei yksistään tuo kaikkivoipa narri, Vaan muukin rietas joukkionne kiistaa Ja toraa täällä yhä, tyrskähtäin Irstaasen räyhinään, jot' en voi kestää. Ma luulin että, kun sen ilmoittaisin, Teilt' avun varman saisin; vaan nyt varon Puheistanne ja töistänne, ett' itse Sit' yllytätte suostumuksellanne Ja puolustatte. Jos niin on, niin kyllä Palkkansa rikos saa, ei keinot puutu; -- Ja tämä, tehtyn' yhteishyvän tähden, Vois lopun saada, joka teitä loukkais Ja häpeän tois meille, jos ei pakko Sanoisi sitä viisaaks menetykseks. NARRI. Sillä, niinkuin tiedät, setä: Niin kauan kerttu se käen elättää, Kuin päänsä hän pojalleen menettää. Ja kynttilä sammui ja pimeään me jäimme. LEAR. Sinäkö tyttäreni? GONERIL. Voisitte käyttää täyttä järkeänne, Jot' arvaan teissä löytyvän, ja heittää Nuo houreet pois, jotk' ovat viime aikaan Tosi-olentonne aivan muuttaneet. NARRI. Niinkö ei aasi huomaisi, milloin rattaat vetävät hevosta! -- Hei Jaana, sua lemmin! LEAR. Ken täällä tuntee mun? Tää Lear ei ole. Lear näinkö käy? näin puhuu? Missä silmät? Sen mieli heikko on, tai horroksissa Sen aistit. -- Valveill' olenko? En suinkaan. -- Ken sanoa voi mulle, ken ma olen? NARRI. Learin kuvajainen. LEAR. Tahtoisin tietää sen; sillä kuninkuudestani, tiedostani ja älystäni päättäin voisin tulla siihen petolliseen luuloon, että mulla on tyttäriä. NARRI. Jotka tahtovat sinusta tehdä kuuliaisen isän. LEAR. Nimenne, kaunis daami?