STORYDON
← 고전 원문 폴더

📄 고전 원문 · 핀란드 · 프로젝트 구텐베르크

『Kuningas Lear』

William Shakespeare · 번역 Paavo Emil Cajander

154,215자 · 저작권 근거: 저작자 모두 1913년 이전 사망(한국 저작권 보호기간 끝) · 원문 출처

내 자료함의 ‘📚 고전’ 글 폴더에 앞부분 2만 자가 담겨요. 회차 편집기의 ‘✦ 안드로메다 AI 이용하기 → 🖼️ 내 글·사진 분위기로 쓰기’에서 골라 이 고전의 분위기·문체를 참고해 쓸 수 있어요.

GONERIL. Hyvä herra, Tuo ihmetys se liiaks muistuttaapi Muist' uusist' ilveistänne. Pyydän teitä, Käsittäkää mua oikein: arvokas te Ja vanha oletten, myös viisas olkaa. Tääll' ompi teillä sata ratsumiestä, Rietasta, hurjaa renttukansaa, joka Hovimme tahraa tavoillaan ja krouviks Sen tekee; haureus sen ja juopumus Pikemmin nais- tai viinapaikaks leimaa Kuin siivoks linnaks. Häpykin jo huutaa Apua joutuun. Tehkää siis sen mieliks, Jok' itse muuten ottaa, mitä pyytää: Vähentäkäätte hiukan joukkoanne, Ja mikä jää, moist' olkoon kansaa, joka Ikäänne soveltuu ja teidät tuntee Ja itsensä. LEAR. Pirut ja helvetit! -- Hevoset valmiiks! Kokoon seurueeni! -- Äpärä kelvoton, min' en sua häiri; Mull' yks on tytär vielä. GONERIL. Väkeäni Te pieksette, ja irstas joukkionne Se paremmiltaan vaatii palvelusta. (Albanian herttua tulee.) LEAR. Voi sitä, joka liian myöhään killuu! (Albanialle.) Te täällä? Tääkö tahtonne? vai mitä? -- Hevoset valmiiks! Kiittämättömyys, Sa marmor-sydäminen perkele, Sa merihirviötä julmemp' olet, Kun lapsess' ilmestyt sä! ALBANIAN HERTTUA. Malttukaatte. LEAR (Gonerilille.) Kirottu korpikotka, valhettelet! Väkeni valiot' on, kelpo kansaa, Mi pienimmätkin tehtävänsä tuntee, Ja huolell' ankaralla säilyttääpi Nimensä arvon. -- Vika pienen pieni, Kuink' inhalt' oi, Cordeliassa näytit! Kuin kipukone luontoni sa väänsit Sijoiltaan, rinnast' imit kaiken lemmen Ja sijaan sapen toit. Oi, Lear, Lear, Lear! (Lyö otsaansa.) Ovea lyö, jok' ulos järkes päästi Ja sisään hulluuden! -- Pois, väki menkää! ALBANIAN HERTTUA. Viaton olen; mielenliikuntoonne En syytä tiedä. LEAR. Voi niin olla. -- Kuule, Oi luonto! kuule, jumalatar kallis! Peräytä päätökses, jos oli aikees Tuo mato hedelmälliseksi saattaa! Tee hänen kohtuns' sikiöttömaksi! Pois siitysneuvot kuivaa! Älköön koskaan Häväisty ruumiins' synnyttäkö lasta Hänelle kunniaks! Vaan siittää hänen Jos täytyy, vihan laps luo, suo sen elää Inhaksi, luonnottomaks tuskaks hälle! Se hänen nuoreen otsaans' uurteet syököön, Ja poskiin purkoon itkun virranjuovat, Kaikk' äidin työt ja vaivat palkitkoon se Ivalla, lasteella, ett' tuta sais hän, Kuin katkerampi käärmeenkielen haavaa On kiittämätön laps. -- Pois, pois! (Lähtee.) ALBANIAN HERTTUA. Ikuiset jumalat! mit' ompi tämä? GONERIL. Ei maksa vaivaa tiedustella syitä, Vaan antaa hänen hourehensa mennä Löyhyyden viemää tietä. (Lear palajaa) LEAR. Kuin? Miestä viisikymment' yhtä haavaa? Kahdessa viikossa? ALBANIAN HERTTUA. Mit' ompi tämä? LEAR. Saat kuulla. -- Elo ja surma! (Gonerilille.) Häpeen että Noin järkyttää sa miehuuttani saatat, Ett' itku kuuma vastoin tahtoani Sun tähtes vuotaa. Rutto sinut vieköön! Kuolettavaiset isän kiron haavat Luus, lihas syökööt! -- Vanha houkko silmä, Jos tätä vielä itket, pois sun revin Ja heitto-vesines sun kostukkeeksi Savehen viskaan. -- Onko näiks siis tullut? No, olkoon vaan! Yks tytär mull' on vielä, Jok' on, sen takaan, lempeä ja hellä; Kun tekos kuulee hän, niin kynsillänsä Hän suden-naamas nylkee. Saatpa nähdä, Ett' otan jälleen hahmon, jonka luulit Mun heittäneen jo ijäks; saat, sen vannon. (Lear, Kent ja seuralaiset lähtevät.) GONERIL. Tuon huomasitteko? ALBANIAN HERTTUA. Niin suuresti kuin teitä rakastankin, Noin puoltomielinen en olla voi -- GONERIL. Rauhoittukaa, ma pyydän. -- Oswald, hoi! -- (Narrille.) Sa konna, et vaan narri, herraas seuraa. NARRI. Setä Lear! setä Lear! varro ja ota mukaasi narri. Ketun kun sais permehen, Ja tytär tuommoinen, Ne sopis hirtehen, Ja nuoraks päähinen; Ja narri se jälkehen. (Lähtee.) GONERIL. Häll' älykkäät on tuumat. -- Sata miestä! Varovaa, viisast' antaa hänen pitää Aseissa sata miestä! Näin jos saa hän Mink' oikun, unen, houreen, kiusan, harmin, Hän hulluntöissään noiden voimaan luottaa Ja hengestämme määrää. -- Oswald! ALBANIAN HERTTUA. Liiaks' Sa pelkäät. GONERIL. Parempi kuin luottaa liiaks. Ma ennen estän pelkoa, kuin itse Pelosta estyn. Niin, tuon miehen tunnen. Mit' on hän lausunut, teen siskon tiedoks. Jos häntä ruokkii hän ja sataa miestä, Kun älyttömäks näytin sen, -- (Oswald tulee.) No, Oswald! Kirjoititko jo siskolleni kirjeen? OSWALD. Kirjoitin, rouva. GONERIL. Nyt seuraa hanki vaan, ja ratsun selkään. Selitä pelon aiheet kaikki hälle Ja lisää omastakin päästäs syitä, Jotk' oikein tepsii. Lähde nyt, ja joutuun Takaisin riennä. (Oswald lähtee.) Ei, ei, puolisoni, Tuot' äitelää ja lauhaa käytöstänne En juuri laita, mutta -- suokaa anteeks -- Teiss' enemmän saa moitett' älyn puute Kuin kiitosta tuo haittaavainen hellyys. ALBANIAN HERTTUA. Kuin kauas näkös kannattaa, en tiedä, -- Mut hyvä aina korjaamist' ei siedä. GONERIL. Ei, mutta -- ALBANIAN HERTTUA. Niin, niin, mutta -- loppu. (Lähtevät.) Viides kohtaus. Sama paikka. (Lear, Kent ja narri tulevat.) LEAR. Vie edeltäpäin Glosteriin tämä kirje. Siitä, mitä tiedät, älä tyttärelleni kerro rahtuakaan muuta, kuin mitä hän itse kirjeen johdosta kysyy. Jos et hyvin riennä, olen minä siellä ennen sinua. KENTIN KREIVI. En silmiäni ummista, ennenkuin olen kirjeenne perille vienyt. (Lähtee.) NARRI. Jos olisi aivot kantapäissä, eikö ne silloin piankin voisi paleltua? LEAR. Voisi kyllä. NARRI. No, ole iloinen sitten sinä: sinun järkesi ei kaipaa tallukoita. LEAR. Ha, ha, ha! NARRI. Saatpas nähdä, että toinen tyttäresi kohtelee sinua kauniisti; sillä vaikka hän on tämän kaltainen niin kuin raakila omenan kaltainen, niin tiedän ma sentään mitä tiedän. LEAR. No, mitä sitten tiedät, poikaseni? NARRI. Hän maistuu tälle niin kuin raakila raakilalle. Tiedäthän, miksi nenä on keskellä naamaa? LEAR. En. NARRI. Siksi että on silmä kummallakin puolen nenää, niin että voisi nähdä sitä, mitä ei voi haistaa. LEAR. Ma väärin hälle tein. -- NARRI. Voitko sanoa, miten simpukka tekee kuortaan? LEAR. En. NARRI. En minäkään; mutta minä voin sanoa, miksi koteloisella on kota. LEAR. Miksi? NARRI. Siksi että saisi päänsä siihen kätkeä eikä antaa sitä pois tyttärilleen ja jättää omat sarvensa kotelotta. LEAR. Unohtaa tahdon luontoni. -- Niin hellä isä! -- Ovatko hevoset valmiit? NARRI. Aasisi ovat niitä noutamassa. Syy, minkätähden seitsentähtösiä on seitsemän, on kelpo syy. LEAR. Koska niitä ei ole kahdeksan. NARRI. Niin, aivan niin! Sinusta tulisi hyvä narri. LEAR. Takaisin väkivallallako ottaa! -- Riittämättömyys, sa hirviö! NARRI. Jos sinä, setä, olisit minun narrini, niin saisit selkääsi siitä, että olet ennen aikojasi tullut vanhaksi. LEAR. Kuinka niin? NARRI. Sinun ei olisi pitänyt vanhentua, ennenkuin olit viisastunut. LEAR. Älä hulluks tee mua, hyvä Jumal', älä! Älyän' auta: hulluks en ma tahtoisi -- (Ritari tuke.) No, ovatko jo hevoseni valmiit? RITARI. Ovat, mylord. LEAR. Tule, poika. NARRI. Se, joka impenä nyt mulle lähteiss' ilkkuu, Ei immeks jää, jos vaan viel' osuu nuoli pilkkuun. (Lähtevät.) TOINEN NÄYTÖS. Ensimmäinen kohtaus. Kreivi Glosterin linnan piha. (Edmund ja Curan tulevat eri haaroilta.) EDMUND. Terveeksi, Curan! CURAN. Samaa teille, herra. Olen ollut isänne luona ilmoittamassa hänelle, että Cornwallin herttua ja Regan, hänen herttuattarensa, ovat tänne tulossa tänä iltana. EDMUND. Mikä nyt on? CURAN. En tiedä minä. Oletten kai kuullut päivän uutisia? Tarkoitan mitä huhutaan, sillä vielä se on pelkkää korva-kuiskutusta. EDMUND. Minäkö? En. Sano, mitä se on? CURAN. Ettekö ole kuullut, että sota nähtävästi on tulossa Cornwallin ja Albanian herttuain välillä? EDMUND. En sanaakaan. CURAN. No, saatte vielä kuulla. Hyvästi! (Lähtee.) EDMUND. Tän' yönä herttua täällä? Hyvä! Oivaa! Tuo väkisinkin hankettani auttaa. On isä pannut vahdit veljeäni Kiinn' ottamaan; yks pulma vielä purkaa Mun täytyy. Avuks, rohkeus ja onni! -- Sananen, veikko! Tule alas, veikko! (Edgar tulee.) Sua isä väijyy. -- Pois, pois pakene! Hän tiedon lymypaikastas on saanut. Hyv' etu sull' on yöstä. -- Pahaa lietkö Cornwallin herttuasta lausunut? Hän tänne tulee, lentäin, nyt tän' yönä, Ja Regan myötä. Puoltanut hänt' olet Ehk' Albanian herttuata vastaan? Tuumipa vaan. EDGAR. En, totta, sanallakaan. EDMUND. Jo kuulen isän tulevan. -- Suo anteeks, Näöksi miekkailla mun täytyy kanssas. Vetäise! Pidä puoltas nyt, mut hyvin. -- Antaudu! -- Isän luo käy! -- Tulta, hoi! -- Pakene! -- Tulta! tulta! -- Hyvästi! (Edgar lähtee.) Pisara verta uskottaa, ett' ollut On leikki tuima: (Viiltää haavan käsivarteensa.) juopon olen nähnyt Ratokseen pahempaakin tehneen. -- Isä! Seis! isä, seis! Mua eikö kenkään auta? (Gloster tulee ja palvelijoita soihdut kädessä.) GLOSTER. No, Edmund, miss' on konna? EDMUND. Tässä seisoi Hän pimeässä tuima miekka maalla, Kiroja jupisi ja kuuta loihti Suotuisaks auttajakseen, -- GLOSTER. Mut miss' oo, hän? EDMUND. Kah! verta vuodan. GLOSTER. Edmund, miss' on konna? EDMUND. Hän tuonne juoksi. Kun ei millään voinut -- GLOSTER. Jälessä! -- Joutuun! -- (Palvelija lähtee.) -- Kun ei voinut -- mitä? EDMUND. Mua houkutella teitä murhaamaan; -- Vaan kun ma kerroin, kuinka koston herra Kaikk' iskee nuolens' isänmurhaajaan; Kun näytin, kuinka monet vahvat siteet Isäänsä lapsen kiinnittää; -- niin vihdoin, Kun huomas hän, ett' tuota julmaa hankett' Inholla vastustin, niin raivoissansa Ja miekka paljaana hän äkkipäätä Minuhun karkas ja mua käteen iski. Mut nähdessään, kuin rohkealla miellä Asiat' yllyin selvää puoltamaan, Hän pakoon riensi. GLOSTER. Paetkoon hän kauas: Pian tässä maassa kiinni siepataan hän, Ja silloin -- pää pois! -- Tänään tulee herttua, Päämieheni ja jalo suosijani; Ma hänen nimessään teen tiedoks, että Se kiitokseni saa, ken hänet löytää Ja murhaajan sen kurjan kaakkiin saattaa, Vaan surman se, ken hänet kätkee. EDMUND. Kun kielsin häntä hankkeestaan ja näin, Kuink' oli kiihkoinen hän, sadatellen Sen ilmi antaa uhkasin. Hän vastas: "Sa maaton lehtolapsi sa luuletkos, Jos esiin astun minä, että sulla Avuja, kuntoa ja luottamust' on Puheesi todeks saamaan? Ei, jos kiellän, -- Ja teenkin sen, teen, vaikka esiin toisit Käs'alanikin, -- kaikki käännän työkses Ja vehkeikses ja pirun-juonnikses. Ja jos et maailmaa tee pöllöks aivan, Niin luulee se, ett' etu surmastani Se valtava on kiihoitin ja syy, Miks sitä etsit." GLOSTER. Konnaa paatunutta! Käs'alan kieltää! -- Min' en isä hälle. (Torventoitauksia kuuluu.) Haa! herttua! -- Miks tulee hän, en tiedä. Satamat suljen, pois ei pääse konna; Se täytyy herttuan myöntää. Kuvansakin Lähetän kaikkialle valtakuntaan, Ett' tulis tunnetuks hän; ja mun maani Perilliseks ma sinut tehdä koitan, Sa vilpitön ja luonnollinen lapsi. (Cornwall ja Regan seuralaisineen tulevat.) CORNWALLIN HERTTUA. No, jalo ystävä! Kun tulin tänne -- Juur' ihan nyt -- niin kuului kummaa uutta. REGAN. Jos totta on se, syyllist' ei voi kyllin Kovasti rangaista. Kuin voitte, kreivi? GLOSTER. Murennut on, murennut vanhan sydän. REGAN. Isäni ristilapsko teitä väijyy? Edgarko, jolle isän' antoi nimen? GLOSTER. Oi, häpeä sen peittää tahtois, rouva. REGAN. Oliko hän sen irstaan joukon seuraa, Jok' isälläni palvelee? GLOSTER. En tiedä. Oi, kurjaa, kurjaa liiaks! EDMUND. Oli, rouva, Hän oli sitä joukkiota. REGAN. Ei ihme siis, jos häll' on häijyt eljet. He tuohon murhaan hänt' on vietelleet Saadakseen vanhan varat tuhlatakseen. Tän' iltana ma juuri siskoltani Sain tiedon heistä, varoituksen' että, Jos asumaan mun talooni he tulee, Min' en jää sinne.