STORYDON
← 고전 원문 폴더

📄 고전 원문 · 핀란드 · 프로젝트 구텐베르크

『Kuningas Lear』

William Shakespeare · 번역 Paavo Emil Cajander

154,215자 · 저작권 근거: 저작자 모두 1913년 이전 사망(한국 저작권 보호기간 끝) · 원문 출처

내 자료함의 ‘📚 고전’ 글 폴더에 앞부분 2만 자가 담겨요. 회차 편집기의 ‘✦ 안드로메다 AI 이용하기 → 🖼️ 내 글·사진 분위기로 쓰기’에서 골라 이 고전의 분위기·문체를 참고해 쓸 수 있어요.

CORNWALLIN HERTTUA. Enkä minä, Regan. -- Isällennepä, Edmund, lapsen työn Te, kuulin, teitte. EDMUND. Mun se tuli tehdä. GLOSTER. Hän veljen juonet paljasti ja, nähkääs, Tuon haavan sai, kun häntä kiinni koitti. CORNWALLIN HERTTUA. Hänt' ajetaanko takaa? GLOSTER. Ajetaan CORNWALLIN HERTTUA. Jos kiinni saadaan hän, ei tarvis hältä Pelätä pahaa. Hankkeisinne voitte Valtaani käyttää mielin määrin. -- Edmund, Te, jonka kuntoisuus ja nöyryys täss' on Niin oivaks nähty, meidän mieheks tulkaa; Noin taatut henkilöt on tarpeen meille; Koht' anastamme teidät. EDMUND. Taattu olen, Jos mikään. GLOSTER. Hänen puolestaan ma kiitän. CORNWALLIN HERTTUA. Te ette tiedä, miksi tulimme, -- REGAN. Näin pahaan aikaan, pilkkomustass' yössä. Asiat tärkit meill' on, jalo Gloster, Ja niiss' on tarvis teidän neuvojanne. Kirjoittanut on isä, ja myös sisko, Riidoista, joihin sopivaks en nähnyt Kotona vastata. Tääll' odottaapi Kummankin airut. Vanha ystävämme, Keventäkäätte mieltänne ja suokaa Haluttu neuvo meille asiassa Niin kiireess' aivan. GLOSTER. Nöyrin palvelijanne. Erittäin tervetulleet, hyvät vieraat. (Lähtevät.) Toinen kohtaus. Glosterin linnan edusta. (Kent ja Oswald tulevat eri haaroilta.) OSWALD. Hyvää huomenta, ystävä; oletko tämän talon väkeä? KENTIN KREIVI. Olen. OSWALD. Mihin saamme hevosemme panna? KENTIN KREIVI. Liejuun. OSWALD. Hyvä mies, sano se, jos rakastat minua. KENTIN KREIVI. En rakasta sinua. OSWALD. Se ei minua koske. KENTIN KREIVI. Jos saisin sinut Lipsburgin lammastarhaan, niin kyllä näyttäisin että koskee. OSWALD. Miksi mua näin kohtelet? En tunne sua. KENTIN KREIVI. Sinut, mies, tunnen niinä. OSWALD. Ken olen sitten? KENTIN KREIVI. Konna, lurjus, lautasen nuoleskelija, halpa, röyhkeä, tyhmä, ryysyinen, ruokoton ryökäle, kolme mekkoa yllä, sata puntaa taskussa ja karkeat sukat jalassa; maitomaksainen riitapukari, peiliin mielistynyt huorimus, hätähoppuinen, teikaileva narri; raukka, jolla ei ole muuta omaa kuin arkku; mies, joka pelkästä palveluksen himosta voisit tulla parittajaksi, etkä ole mitään muuta kuin konnan, kerjäläisen, pelkurin ja parittajan sekasotkua, halvan tuliporton poika ja perillinen, jota pieksen, niin että suu väärässä parut, jos kiellät pienintäkään rahtua arvonimistäsi. OSWALD. Mikä hirviö sinä olet, kun noin haukut ihmistä, jota et tunne ja joka ei sinua tunne! KENTIN KREIVI. Mikä pölkkypää pukki sinä olet, kun kiellät tuntevasi minut! Vaikka kaksi päivää sitten löin kintut altasi ja pieksin sua kuninkaan nähden. Vedä miekkasi, lurjus! Sillä vaikka on yö, paistaa kuitenkin kuu; ja kyllä minä kuu-kupusi pehmitän. (Paljastaa miekkansa.) Miekkasi maalle, sinä halpa, kirottu parturin apuri, no! OSWALD. Pois! minulla ei ole mitään sun kanssasi tekemistä. KENTIN KREIVI. Miekkasi maalle, lurjus! Sinä kuljetat kuningasta solvaavia kirjeitä ja pidät turhuuden, tuon ilvenuken, puolta kuninkaallista isää vastaan. Miekkasi maalle, konna, muuten survon reitesi liivaksi; -- maalle miekkas, lurjus! Asentoon! OSWALD. Apua! hoi! Murhaa! Apua! KENTIN KREIVI. Pidä puoltasi, orja! Seis, lurjus, seis! Pidä puoltasi, sinä siloinen orja! (Lyö häntä.) OSWALD. Apua! hoi! Murhaa! murhaa! (Edmund tulee) EDMUND. No, mitä? Mitä koskee asia? KENTIN KREIVI. Teitä, maitoparta, jos suvaitsette; tulkaa vaan, kyllä minä teitä opetan; kas niin, nuori herra! (Cornwall, Regan, Gloster ja palvelijoita tulee) GLOSTER. Aseita! Miekkoja! Mist' ompi riita? CORNWALLIN HERTTUA. Asettukaa, jos henki teille rakas! Ken lyö, on surman oma. Mistä riita? REGAN. Kuninkahan ja siskon airuet. CORNWALLIN HERTTUA. Mist' ompi teillä riita? Puhukaa! OSWALD. Oi hyvä herra, hengittää voin tuskin. KENTIN KREIVI. Ei ihme, koska olet niin miehuuttasi vaivannut. Sinä raukka pelkuri, luonto ei sua luomaksensa myönnä; räätäli sun on tehnyt. CORNWALLIN HERTTUA. Lystikäs veitikka! Räätälikö ihmisen tekijä? KENTIN KREIVI. Niin kyllä, räätäli; ei kivenhakkaaja eikä maalari olisi saattanut tehdä noin huonoa työtä, vaikk' ei olis ollut kauemmin kuin kaksi tuntia opissa. CORNWALLIN HERTTUA. Vaan mistä syntyi riita, sanokaatte? OSWALD. Tuo vanha sissi, jonka hengen säästin Partansa harmaan vuoksi -- KENTIN KREIVI. Sinä kirottu Z! sinä hyödytön kirjain! -- Jos suvaitsette, herra, niin survon tuon karkean konnan muurisaveksi ja tuhrin sillä makin seinät. -- Vai säästit harmaan partani, sinä västäräkki! CORNWALLIN HERTTUA. Suus kiinni, mies! Hävytön, tiedä, kelle arvo tulee. KENTIN KREIVI. Sen tiedän, mutta harmilla on etuus. CORNWALLIN HERTTUA. Mist' olet harmissas? KENTIN KREIVI. Ett' orja moinen, Mi kunniast' ei pidä, pitää miekkaa. Nuo halvat mierut syö kuin hiiret poikki Ne pyhät siteet, jotka heltyäkseen On liian lujassa; jokaista oikkaa Hyväilevät, mi herran mieleen pistää, Tulehen rasvaa, lunta jäähän luovat, Epäävät, myöntävät, kuin viirikukot Herrainsa tuulen mukaan heilahdellen, Osaten vaan kuin koirat hännäss' olla. -- Virnaisen virma-naamas syököön rutto! Nauratko mulle, niinkuin narri oisin? Sa hanhi, Sarumin jos kedoll' oisit, Kaakottain Camelottiin saisit juosta. CORNWALLIN HERTTUA. Mit', oletko sa hullu, vanhus? GLOSTER. Mist' alkoi riita? sano. KENTIN KREIVI. Ei mitkään vastakohdat toisiansa Niin inhoa, kuin minä tuota konnaa. CORNWALLIN HERTTUA. Miks on hän konna? Mitä on hän tehnyt? KENTIN KREIVI. Näkönsä vastenmielinen on mulle. CORNWALLIN HERTTUA. Siis minunkin kenties, ja tuon ja tämän? KENTIN KREIVI. Mun virkani on, herra, olla suora: Parempia ma kasvoj' olen nähnyt Kuin yhdenkään nään hartioilla tässä. CORNWALLIN HERTTUA. Tuo niit' on, jotka, kun on suoruudesta Heit' ylistetty, raakaa julkeutta Tavoittelevat, teeskennellen muuksi Kuin ovat. Hän, hän ei voi imarrella! Hän kunnon mies on, -- totuuden hän lausuu; Hyv' on, jos kärsit sen; mut suora on hän. Tuon konnan-lajin tunnen: suoruudellaan Petosta, luihuutt' enemmän he peittää, Kuin sata nöyrää, tyhmää liehakkoa, Jotk' ylen tarkoin tehtävänsä täyttää. -- KENTIN KREIVI. Totuuden nimessä ja vakaast' aivan, Ylevän katsantonne hurmatessa, Mi lumoaa kuin kirkas sädekehä, Jok' otsaa Phoibon ympäröi. -- CORNWALLIN HERTTUA. Mik' aikees? KENTIN KREIVI. Muuttaa puheenparteni, jota niin kovin paheksitte. Tiedän, hyvä herra, ett'en ole imartelija; se, joka teitä suorin sanoin petti, ei ollut suora konna; ja semmoinen en minä puolestani tahtoisi olla, vaikkapa epäsuosionnekin minua siihen kehoittaisi. CORNWALLIN HERTTUA. Sa millä häntä loukkaisit? OSWALD. En millään. Kuningas, hänen herransa, mua tuonoin Suvaitsi lyödä erheissään, mut tämä Tul' esiin, miellytteli ukon vihaa, Mun selin maahan paiskas, pilkkas, herjas, Ja työstään pöyhkeili kuin mikä urho; Ja saipa kuninkaalta kiitoksenkin, Kun päälle torjumattoman näin karkas. Ja kiihkeissään tuost' urhotyöstään, taas hän Mua tässä miekall' uhkas. KENTIN KREIVI. Moisten konnain Ja pelkurien rinnall' itse Ajax On pelkkä narri. CORNWALLIN HERTTUA. Tänne jalkapuu! Opetan sua, vanha juro, kunnon hölppä. KENTIN KREIVI. Lien liian vanha oppimaan. Ei panna Mua jalkapuuhun, kuninkahan miestä, Jonk' asioissa kuljen. Osoitatte Vähäisen kunniaa ja liiaks uhkaa Kuninkaan arvolle ja persoonalle, Jos airuen te jalkapuuhun lyötte. CORNWALLIN HERTTUA. Hoi, jalkapuu! Siin' istut puolipäivään, Sen vannon kunnian ja hengen kautta. REGAN. Puol'päiväänkö? Ei, iltaan; vielä yönkin. KENTIN KREIVI. Isänne koiralle ei sopis teidän Näin tehdä. REGAN. Hänen konnalleen mun sopii. CORNWALLIN HERTTUA. Tuo mies on samaa karvaa, jota meille Kuvaili siskos. -- Tänne jalkapuu! (Jalkapuu tuodaan.) GLOSTER. Sit' älkää tehkö, herttua, ma pyydän. Suur' häll' on syy, ja kuningas hänt' ehkä Siit' oikaisee. Noin halpaa rangaistusta Hylyille, roistoille vaan käytetään Näpistelystä ja muust' ilkityöstä. Kuningas varmaan pahastuu, jos hälle Osoitetaan niin vähän kunniaa, Ett' airut vangitaan. CORNWALLIN HERTTUA. Sen vastaan minä. REGAN. Viel' enemmän se siskoani loukkaa, Jos hänen miestään haukutaan ja piestään, Kun toimensa hän täyttää. -- Jalat kiinni! -- (Kent pannaan jalkapuuhun.) Pois, puolisoni, tulkaa. (Kaikki lähtevät paitse Gloster ja Kent.) GLOSTER. Ystävä, Sua säälin; mut se herttuan on tahto, Ja hänt' ei muuttaa voi, ei hillitä, Sen tiedät. Puolestas ma puhun. KENTIN KREIVI. Älkää. Väsynyt matkast' olen, valvonnasta; Ma nukun hetken, sitten vihellän. On kelpo miehen onni selin joskus. Siis, hyvää huomenta. GLOSTER. Nyt herttua, väärin teit; tää pahaks pannaan. (Lähtee.) KENTIN KREIVI. Kuningas hyvä, todeks saat sa näyttää Tuon vanhan lauseen: ojast' allikkoon. Lähesty sä, tän halvan mailman lamppu, Ett' armiaassa valossas tuon kirjeen Lukea voin. -- Muut ei kuin kurjat enää Näe ihmeitä. -- Cordelialt' on se varmaan; Hän halvast' olostani kaikeks onneks On tiedon saanut. -- "Kurjuudesta tästä Tilaisuutt' etsii" -- "kaikki hyväks kääntää." -- Väsynyt silmä, valvonut ja raskas, Etuas käytä, ett'et näkis tätä Häpeän paikkaa. -- Onnetar, hyv' yötä! Hymyile vielä kerran, pyöräs käännä! Kolmas kohtaus. Nummi. (Edgar tulee) EDGAR. Mua pannaan julistettavan ma kuulin; Ajoa pakoon pääsin suotuisaan Puun onttoon. Ei niin satamata auki, Ei paikkaa, joss' ei ihmeen tarkat vahdit Mua väijy. Nyt kun pakoon vielä pääsen, Pelastan itseni, ja päätän ottaa Halvimman, katalimman muodon, millä Ikänä kurjuus, ihmisyyden pilkaks, Elukkaa matkii. Likaan tuhrin kasvot, Lanteille hurstin kierrän, vanukkeille Sykerrän hiukseni, ja alastonna Näin pilvien ja myrskyn vainot kohtaan. Mull' esimerkkinä ja mallina Tän seudun hullut on, jotk' ulisten Käs'varsiin paljaisin ja turtiin lyövät Okaita, nauloja ja oksanpäitä, Ja hirmun nostain käyvät kaikki töllit, Kurjimmat kylät, paimenkojut, myllyt. Kiroilla kauheilla tai rukouksilla Pakoittain sääliin. -- Turlygood parka! Tom parka! Se jotakin on, -- Edgar ei niin mitään. (Lähtee.) Neljäs kohtaus. Glosterin linnan edusta. Kent jalkapuussa. (Lear, narri ja muuan ritari tulevat.) LEAR. On kummaa kotoa noin mennä eikä Takaisin laittaa airuttani. RITARI. Kuulin, Ett'ei viel' eilen aikeiss' ollut matka. KENTIN KREIVI. O, terve, jalo herra! LEAR. Mitä? Ratoks Häpäisetkö noin itseäs? KENTIN KREIVI. En, herra. NARRI. Ha, ha! Kah, tuolla on paksut sukkanauhat. Hevosia sidotaan kiinni päästä, koiria ja karhuja niskasta, marakatteja kupeesta, mutta ihmisiä jaloista; jos ihminen on liian kipakka jaloiltaan, niin saa hän puiset sukat. LEAR. Ken noin on erehtynyt asemastas, Ett' on sun tähän pannut? KENTIN KREIVI. Mies ja vaimo: Poikanne sekä tyttärenne. LEAR. Ei. KENTIN KREIVI. On. LEAR. Ei, sanon minä. KENTIN KREIVI. On, sanon minä. LEAR. Ei, sitä ei he voineet, KENTIN KREIVI. Mut sen he teit. LEAR. Ei, kautta Jupiterin! KENTIN KREIVI. Teit, kautta Junon! LEAR. Sit' ei vois, ei tahtois, Sit' ei he tohtis: murhaa pahemp' on Noin julki-pilkaks tehdä arvoisuutta. Selitä lyhyeen ja tarkoin, miten Tuon ansaitsit ja miks sua, airuttamme, Noin kohdellaan.