STORYDON
← 고전 원문 폴더

📄 고전 원문 · 핀란드 · 프로젝트 구텐베르크

『Nora: Näytelmä kolmessa näytöksessä』

Henrik Ibsen

156,433자 · 저작권 근거: 저작자 모두 1906년 이전 사망(한국 저작권 보호기간 끝) · 원문 출처

내 자료함의 ‘📚 고전’ 글 폴더에 앞부분 2만 자가 담겨요. 회차 편집기의 ‘✦ 안드로메다 AI 이용하기 → 🖼️ 내 글·사진 분위기로 쓰기’에서 골라 이 고전의 분위기·문체를 참고해 쓸 수 있어요.

_Rank. (nousee.)_ Olettepa toki suurempi veitikka, kuin mitä minä luulin. _Nora._ Olen tänään niin hullunkurisella tuulella. _Rank._ Siltä näyttää. _Nora. (laskien molemmat kätensä tohtorin olkapäälle.)_ Hyvä, hyvä tohtori Rank, te ette saa näin kuolla ja jättää Torvaldia ja minua. _Rank._ Oh, se kaipaus teiltä kyllä pian haihtuu. Se, joka menee pois, unohtuu pian. _Nora. (katsoo pelollisesti häneen.)_ Niinkös te luulette? _Rank._ Löydetään pian toisia ystäviä, ja niin -- _Nora._ Kukas löytää toisia ystäviä? _Rank._ Sen teette sekä te että Helmer, kun minä olen poissa. Itse oletten jo hyvän matkan sillä tiellä, luullakseni. Mitäs tuolla rouva Lindellä oli asiaa tänne eilen illalla? _Nora._ Ahaa -- ettehän toki liene mustasukkainen Kristiina-paralle? _Rank._ Niinpä olen. Hän on perivä minun sijani tässä talossa. Kun minulle on tullut este, on kenties tää rouva -- _Nora._ Hist! älkää puhuko niin kovaan; hän on tuolla kamarissa. _Rank._ Vai tänään myös? Enkös sitä sanonut! _Nora._ Hän on vain täällä pukuani ompelemassa. Herrainen aika, kuinka järjetön te olette! _(istahtaa sohvalle.)_ Olkaa nyt kiltti, tohtori Rank; huomenna saatte nähdä, kuinka kauniisti minä tanssin, ja silloin voitte kuvitella mielessänne, että minä teen sen ainoasti teidän mieliksenne -- ja tietysti myös Torvald'ille mieliksi; se on tietty. _(ottaa kaikellaista ulos vakasta.)_ Tohtori Rank; käykääpä tänne näin istumaan, niin näytän teille jotain. _Rank (istahtaa.)_ No mitä sitten. _Nora._ Kas tässä. Katsokaas! _Rank._ Silkkisukkia. _Nora._ Ihonkarvaisia. Eikö ne ole somia? No niin, nyt on täällä niin hämärä; mutta huomenna -- Ei, ei, ei -- ette saa katsella muuta kuin jalkapuolta. No, no, vaikkapa sentään varttakin katselisitte. _Rank._ Hm -- -- _Nora._ Miksi te näytätte niin tarkastavaiselta? Ettekö luule niiden sopivan? _Rank._ Siitä minulla ei millään lailla voi olla perustettua arvelua. _Nora (katsahtaa häneen.)_ Hyi teitä! _(huiskahtaa häntä sukilla korville.)_ Kas tuossa saatte! _(panee taas sukat kokoon.)_ _Rank._ Ja mitä muita koreuksia vielä saan nähdä? _Nora._ Ette saa nähdä mitään enempää, kun ette ole siivo. _(hän hyräilee vähäisen ja hakee jotain kalujen seasta.)_ _Rank (kun hetkinen on oltu vaiti.)_ Kun näin ystävällisesti istun tässä yhdessä teidän kanssanne en voi ajatella -- en voi ollenkaan käsittää -- mikä minusta olisi tullut, jos en koskaan olisi joutunut tähän taloon. _Nora (hymyilee.)_ Kylläpä minä uskon, että te sangen hyvin viihdytte meidän luonamme. _Rank (hiljemmin, katsoen eteensä.)_ Ja kun nyt täytyy lähteä ja jättää tämä kaikki -- _Nora._ Mitä vielä; ette te lähde pois täältä. _Rank (niinkuin ennen.)_ -- eikä voi jättää jälkeensä edes mitään pienintä kiitollisuuden merkkiäkään tuskinpa haihtuvaisen kaipauksen -- ei muuta kuin tyhjän paikan, jonka ken tahansa voi täyttää. _Nora._ Ja jos nyt pyytäisin teiltä --? Ei -- _Rank._ Mitä? _Nora._ Suurta ystävyyden osoitusta -- _Rank._ Niinkö? _Nora._ Ei, tarkoitan -- sanomattoman suurta aputyötä. _Rank._ Tahtoisitteko todella _yhden_ kerran saattaa minut niin onnelliseksi? _Nora._ Mutta ettehän ollenkaan tiedä mitä se on. _Rank._ No niin; virkkakaa se sitten. _Nora._ Mutta en voi, tohtori Rank; -- se on jotakin niin sanomattoman paljon -- sekä neuvo että apu ja ystävyyden työ -- _Rank._ Sitä parempi. En voi käsittää mitä te tarkoitatte. Mutta puhukaa siis. Ettekö luota minuun? _Nora._ Kyllä luotan niinkuin en keneenkään muuhun. Te olette minun uskollisin ja paras ystäväni, sen kyllä tiedän. Sentähden tahdonkin virkkaa sen teille. No niin, tohtori Rank; on asia, jota estämään te voitte auttaa minua. Te tiedätte kuinka sanomattoman syvästi Torvald rakastaa minua; hän ei silmänräpäystäkään epäilisi, jos hänen tulisi heittää henkensä minun puolestani. _Rank (kallistuen Noran puoleen.)_ Nora -- luulettenko sitten hänen olevan ainoan -- --? _Nora (vähäisen säpsähtäin.)_ Joka -- --? _Rank._ Joka iloisesti heittäisi henkensä teidän puolestanne. _Nora (raskaasti.)_ Vai niin. _Rank._ Olin vannonut sydämmessäni, että teidän pitäisi saada se tietää, ennen kuin minulle tulee lähtö. Parempaa tilaisuutta en koskaan voisi löytää. -- Niin, Nora, nyt te sen tiedätte. Ja nyt te siis myös tiedätte, voivanne minulle uskoa kaikki, niinkuin ei kellenkään muulle. _Nora (nousee; sanoo tyynesti ja hätäilemättä.)_ Antakaa sijaa, että pääsen pois täältä. _Rank (antaa sijaa, mutta jääpi istumaan.)_ Nora -- _Nora (Etuhuoneen ovella.)_ Leena, tuo lamppu sisään. -- _(menee uunin puolelle.)_ Voi, hyvä tohtori Rank, tämä oli teiltä oikein pahasti tehty. _Rank (nousee.)_ Että olen rakastanut teitä yhtä syvästä sydämmestä kuin suinkin joku ihminen? Oliko se pahasti tehty? _Nora._ Ei, vaan että te sen virkatte minulle. Eihän se ollut millään muotoa tarpeellista -- _Rank._ Mitä te tarkoitatte? Tiesittekö te sitten --? _(Sisäpiika tuopi sisään lampun, asettaa sen pöydälle ja lähtee jälleen pois.)_ _Rank._ Nora -- rouva Helmer -- sanokaa minulle, tiesittekö jo jotain? _Nora._ Oh, tiedänkö minä siitä, mitä tiesin, mitä en? En tosiaan taida sitä sanoa teille --! Että voitte olla niin kömpelö, tohtori Rank! Olihan kaikki niin hyvin. _Rank._ No, kumminkin on teillä nyt se varma tieto, että koko minun henkeni ja sieluni on teille alttiina. Puhukaa siis suoraan. _Nora (katsoo häneen.)_ Tämän jälkeenkö? _Rank._ Minä pyydän teitä, antakaa minun saada tietää mitä se oli. _Nora._ Nyt ette saa mitään tietää. _Rank._ Saan, saan. Älkää minua näin rangaisko. Sallikaa minun tehdä teidän puolestanne, mitä ihmiselle on mahdollista. _Nora._ Nyt te ette voi tehdä mitään puolestani. -- Muuten, enpä tarvitsekaan mitään apua. Ne oli vaan turhia mielenkuvitelmiani, sen saatte nähdä. Aivan niin ne ovat. Tietysti! _(istahtaa liekkutuolille; katsoo tohtoriin ja hymyilee.)_ Niin, olettepa te oikein soma veitikka, tohtori Rank! Ettekö itsekin häpeä nyt kun lamppu on tuotu sisään? _Rank._ En; oikeastaan en. Mutta kenties minun nyt pitäisi lähteä pois -- ijäksi? _Nora._ Ei, sitä ette suinkaan saa tehdä. Teidän tietysti pitää tulla tänne niinkuin ennenkin. Tiedättehän, ettei Torvald voi olla ilman teidän seurattanne. _Rank._ Niin, mutta _te?_ _Nora._ Oh, minun mielestäni tulee aina niin erinomaisen hauska, kun te ilmautte taloon. _Rank._ Se se juuri viekoitti minut harhatielle. Teistä on mahdoton saada selvää. Monta kertaa on minusta tuntunut, ikäänkuin te melkein yhtä mielellänne pitäisitte seuraa minun kanssani kuin Helmerinkin kanssa. _Nora._ Niin, näettenkös, onhan ihmisiä, joita yli kaikkein rakastaa, ja toisia, joiden kanssa melkein mieluimmin pitää seuraa. _Rank._ No, saattanee siinä olla jotain perää. _Nora._ Vanhassa kodissani rakastin tietysti isääni yli kaikkein. Vaan kuitenkin oli minusta aina niin sanomattoman hauska, kun voin salaa pujahtaa piikakamariin; sillä ne eivät ojentaneet minua koskaan; ja sitten ne aina juttelivat niin lystejä asioita keskenänsä. _Rank._ Ahaa, vai _niiden_ sijaan sitten minä tulin. _Nora (kavahtaa ylös ja tohtorin luokse.)_ Voi, hyvä kiltti tohtori Rank, enhän sitä tarkoittanut. Mutta voittehan toki ymmärtää, että Torvald on minulle samoin kuin isäni ennen -- _(Sisäpiika tulee etuhuoneesta.)_ _Sisäpiika._ Rouva! _(kuiskaa ja ojentaa käyntikortin.)_ _Nora (katsahtaa korttiin.)_ Ah! _(pistää kortin taskuunsa.)_ _Rank._ Mikä nyt on hätänä? _Nora._ Ei, ei, ei mitään; se on vain --; se on minun uusi pukuni -- _Rank._ Kuinka? Tässähän teidän pukunne on. _Nora._ Niin se; mutta tuo tuolla on toinen; olen sen teettänyt --; Torvaldin ei pidä saada siitä tietoa -- _Rank._ Ahaa, vai siinäkö se nyt on, se suuri salaisuus. _Nora._ Niin onkin; menkää nyt vaan Torvald'in luokse; hän istuu sisäkamarissaan; pidättäkää häntä niin kauan -- _Rank._ Olkaa huoletta; ei hän pääse irti minusta. _(menee Helmer'in kamariin.)_ _Nora (piijalle.)_ Ja hän on kyökissä odottamassa? _Sisäpiika._ On, hän tuli takarappuisista ylös -- _Nora._ Vaan etkö sanonut, että täällä oli vieras? _Sisäpiika._ Sanoin, mutta eipä siitä apua. _Nora._ Hän ei siis tahdo mennä pois? _Sisäpiika._ Ei, hän ei sano menevänsä, ennen kuin on päässyt rouvan puheille. _Nora._ Anna hänen sitten tulla sisään; mutta hiljaa. Leena, siitä et saa puhua kellenkään mitään; se on salaisuus, jolla aion äkkiluulematta ilahuttaa miestäni. _Sisäpiika._ Kyllä, kyllä, minä ymmärrän -- _(menee ulos.)_ _Nora._ Tuo kauhea tapaus on tulossa. Se tapahtuu kuitenkin. Ei, ei, ei, se ei voi tapahtua; se ei saa tapahtua. _(hän menee ja lukitsee Helmer'in oven.)_ _(Sisäpiika avaa etuhuoneen oven asian-ajaja Krogstad'ille ja panee sen sitten kiinni. Krogstad on matkapuvussa, turkissa, päällyssaappaissa ja puuhkalakissa.)_ _Nora (menee hänelle vastaan.)_ Puhukaa hiljaa; mieheni on kotona. _Krogstad._ No, olkoon vain! _Nora._ Mitä te tahdotte minulta? _Krogstad._ Saada selvää eräästä asiasta. _Nora._ Niin puhukaa joutuun. Mitä se on? _Krogstad._ Tiedättehän että olen saanut virka-eron. _Nora._ En voinut sitä estää, herra Krogstad. Olen ponnistanut ja pitänyt puoltanne viimeiseen asti, mutta siitä ei ollut apua. _Krogstad._ Niin vähänkö teidän miehenne teitä rakastaa? Hän tietää mihin vaaraan minä teidät voin saattaa, ja kuitenkin hän uskaltaa -- _Nora._ Kuinka te voitte luulla hänen saaneen sitä tietää? _Krogstad._ Ei, enhän sitä nyt luullutkaan. Eihän olisikaan meidän siivon Torvald Helmer'in tapaista näyttää niin paljon miehuutta -- _Nora._ Herra Krogstad, minä vaadin että puhutte kunnioituksella miehestäni. _Krogstad._ Kyllä mar', kaikella velvollisella kunnioituksella. Mutta koska te, rouva, pidätte tämän niin petollisesti salassa, niin voinen arvata, että te myös eilisestä asti olette saaneet vähän paremmin selville, mitä te oikeastaan olette tehneet? _Nora._ Paremmin kuin mitä _te_ koskaan voisitte neuvoa minulle. _Krogstad._ Mitäs tämmöinen huono lakimies kuin minä -- _Nora._ Mitä minulta tahdotte? _Krogstad._ Tahdoinpa vaan nähdä, kuinka te voitte, rouva Helmer. Olette näet olleet mielessäni koko päivän. Onpa myös velkojen sisään-ajajalla, nurkkakirjurilla, -- sanalla sanoen, tämmöiselläkin miehellä kuin minä hiukkasen sitä, mitä sanotaan sydämmeksi. _Nora._ Osoittakaa se sitten; muistakaa minun pienet lapseni. _Krogstad._ Oletteko te ja teidän miehenne muistaneet minun lapsiani? Mutta se voi nyt olla ykskaikki. Sen vain arvelin sanoa teille, ettei teidän huoli antaa tämän asian liioin rasittaa mieltänne. Ensiksikin minä en aio vetää sitä oikeuteen. _Nora._ Ette suinkaan; eikö niin; senhän tiesin. _Krogstad._ Voihan koko asia tulla laitetuksi kaikessa sovinnossa; sen ei ollenkaan tarvitse päästä koko maailman tiettäväksi; se jääpi meidän kolmen kesken. _Nora._ Minun mieheni ei pidä koskaan saada tietoa tästä. _Krogstad._ Milläs te tahdotte sitä estää? Voitteko kenties vielä suorittamatta olevan velan maksaa? _Nora._ En, en nyt kohta. _Krogstad._ Vai onko teillä kenties mitään keinoa näinä päivinä saada rahat kokoon? _Nora._ Ei mitään keinoa, jota tahtoisin käyttää. _Krogstad._ Paitsi sitä, ei siitä nyt olisi ollutkaan teillen apua. Jos teillä nyt tässä olisi vaikka kuinka suuret summat selvää rahaa kädessänne, niin ette saisi velkakirjaanne minulta. _Nora._ Selittäkää sitten minulle, mihin te aiotte sitä käyttää. _Krogstad._ Aion vain pitää sen tallella, -- pitää sen hallussani. Ei kukaan syrjäinen saa siitä mitään vihiä. Jos teillä siis kenties on mielessä yksi tai toinen epätoivoinen tuuma -- _Nora._ Niin on minulla. _Krogstad._ -- jos teillä olisi tuuma karata pois kodistanne ja perheeltänne -- _Nora._ Niin on minulla! _Krogstad._ -- taikka jos ajattelette jotain vieläkin pahempaa -- _Nora._ Kuinkas te sen voitte tietää? _Krogstad._ -- niin jättäkää pois semmoiset tuumat. _Nora._ Kuinka te voitte tietää, että _sitä_ ajattelen? _Krogstad._ Useimmille meistä ensihetkellä lentää semmoista päähän. Minäkin ajattelin sitä; mutta eipä ollut minulla siihen uskallusta -- _Nora. (painuneella äänellä.)_ Eikä minullakaan.