Näitä jälkitöitä on pian kokonainen kasa, joka kasvaa, niinkuin vierivä
lumipallo. Mitä paksummaksi se käy, sitä tylsemmäksi _minä_ käyn. Minun
tilani on niin toivoton, ja minä tunnen, että ryven semmoisessa
tyhjäntäpöisyyden suossa, etten yritäkään enää päästä siitä pois, vaan
antaun kokonaan kohtalooni. Ne epätoivon katseet, joita äitini ja minä
luomme toisiimme, kun rupean takeltelemaan, ovat todella surkeat. Mutta
paras kohtaus näillä kurjilla oppitunneilla tulee silloin, kuin äitini
(siinä luulossa, ettei kukaan huomaa häntä) koettaa ohjata minua
oikealle tielle huuliansa liikuttamalla. Samalla silmänräpäyksellä
sanoo Miss Murdstone, joka on koko ajan maannut väijyksissä juuri tätä
varten, varoittavalla äänellä: "Clara!"
Äitini säpsähtää, punehtuu ja hymyilee hiukan. Mr. Murdstone nousee
ylös tuoliltansa, ottaa kirjan, paiskaa sen vasten silmiäni taikka lyö
minua korvalla sillä ja taluttaa minut olkapäästäni ulos huoneesta.
Mutta sittenkin, kuin läksyt ovat suoritetut, on kaikkein pahin temppu
jälellä hirvittävän lasku-esimerkin muodossa. Tämä on keksitty minua
varten, ja Mr. Murdstone esittelee sitä suullisesti minulle, näin
alkaen: "jos menen juustokauppiaan puotiin ja ostan viisi tuhatta
kaksinkertaista Gloucester-juustoa puolella viidettä pennyllä
kappaleelta puhtaassa rahassa" -- tässä näen Miss Murdstone'n salaa
sydämestään iloitsevan. Minä mietin näitä juustoja, mihinkään
päätökseen pääsemättä taikka mitään selkoa saamatta, siksi kuin
päivällis-aika tulee; tällä välin olen tehnyt täydellisen mulatin
itsestäni sillä, että olen tahkonut lian krihvelitaulustani ihoni
hikireikiin, ja saan nyt leipävipaleen avukseni juustojen
suorittamisessa, ja minua katsotaan epäsuosioon joutuneeksi
loppupuoleksi iltaa.
Minusta näyttää, näin kaukaa katsoen, kuin onneton lukemiseni
tavallisesti olisi tapahtunut tällä tapaa. Minä olisin selvinnyt sangen
hyvästi, jos olisin saanut olla ilman Murdstone'itta; mutta Murdstonit
vaikuttivat minuun, niinkuin pari käärmettä, pikkuista lintu raukkaa
lumotessaan. En silloinkaan, kuin suoritin aamupuolen tyydyttävästi,
saavuttanut paljon muuta, kuin päivällisen; sillä Miss Murdstone ei
voinut koskaan nähdä minua työtönnä, ja jos minä varomattomasti
jollakin lailla osoitin, että olin joutava, huomautti hän veljeänsä
siitä, sanoen: "rakas Clarani, ei mikään vedä työlle vertoja -- pankaat
poikanne tekemään jotakin;" josta seurasi, että minä kytkettiin heti
johonkin uuteen työhön. Mitä huvituksiin muitten saman-ikäisten lasten
kanssa tulee, oli minulla sangen vähä niitä; sillä Murdstone'in synkän
jumaluus-opin mukaan olivat kaikki lapset joukko kyykäärmeen sikiöitä
(vaikka kerta lapsi asetettiin Opetuslasten keskelle), jotka
myrkyttivät toinen toistansa.
Luonnollinen seuraus tästä kohtelusta, jota luullakseni kesti noin
kuusi kuukautta taikka enemmän, oli, että minä kävin äreäksi, unteloksi
ja kankeapäiseksi. Suuresti vaikutti tähän, että huomasin, kuinka
päivästä päivään yhä enemmän koettivat eroittaa ja vieroittaa minua
äidistäni. Minä luulen, että olisin tylsynyt kokonaan, jollei yksi asia
olisi ollut.
Se oli tämä. Isäni oli jättänyt jälkeensä vähäisen kokoelman kirjoja
toiseen kerrokseen, pieneen huoneesen, johon minä pääsin (sillä se oli
oman huoneeni vieressä) ja jota ei kukaan muu talossamme koskaan
häirinnyt. Tästä siunatusta pikku huoneesta tulivat Roderick Random,
Peregrine Pickle, Humphrey Clinker, Tom Jones, Wakefield'in Pappi, Don
Quixote, Gil Blas ja Robinson Crusoe esiin, kunniakas joukko,
seurustelemaan minun kanssani. Ne pitivät mielikuvitustani vireillä ja
saattivat minua toivomaan jotakin parempaa ulkopuolella tätä paikkaa ja
aikaa -- ne ja Tuhat-yksi Yötä ja Sadut haltia-hengistä -- eivätkä
tehneet minulle mitään vahinkoa; sillä mitä pahaa hyvänsä niissä
muutamissa oli, se ei vaikuttanut minuun; _minä_ en tietänyt siitä
mitään. Minua kummastuttaa nyt, kuinka minä kesken sitä, kuin
mietiskelin ja tuumailin vaikeampia aineita, ehdin lukemaan näitä
kirjoja, niinkuin tein. Minua ihmeyttää, kun ajattelen, kuinka koskaan
pystyin lohduttamaan itseäni vähäisissä huolissani (jotka olivat suuret
huolet minulle) sillä, että ajattelin itseäni niissä ilmaantuviksi
mieli-sankareikseni -- niinkuin todesti tein -- ja kaikkia huonoja
Mr. ja Miss Murdstoneiksi -- niinkuin myöskin tein. Minä olen ollut
Tom Jones'ina (lapsen Tom Jones, viaton olento) kokonaisen viikon
yhtä päätä. Minä olen kuukauden aikaa ollut olevinani Roderick
Random'ina, siitä olen varma. Halukkaasti nielaisin muutamia vihkoja
Matkakertomuksia -- minä olen unhottanut nyt, mitä kertomuksia -- jotka
olivat noilla hyllyillä; ja minä muistan, kuinka minä monta monituista
päivää kävin ympäri omaa piirikuntaani asunnossamme, varustettuna
vanhan lestan rintamarstilla -- täydellisesti kuvaten Kuninkaallisen
Brittiläisen Laivaston Kapteinia Jotakuta, jonka villit olivat
saartamallaan ja joka oli päättänyt myydä henkensä kalliisen hintaan.
Kapteinin arvo ei alentunut koskaan siitä, että hänen korviansa
kuumennettiin latinan kieli-opilla. Minun alentui; mutta kapteini pysyi
kapteinina ja sankarina, huolimatta mistään kieli-opeista mailmassa,
oli kieli elävä tai kuollut.
Tämä oli ainoa ja alinomainen lohdutukseni. Kun ajattelen tätä, nousee
joka kerta eteeni eräs kesä-ilta, jolloin pojat leikitsivät
kirkkomaalla ja minä istuin vuoteellani ja luin hengen perästä.
Jokaisella ladolla ympäristössä, jokaisella kivellä kirkossa ja
jokaisella kaistaleella hautausmaassa oli joku oma muistonsa, joka oli
yhteydessä näitten kirjojen kanssa, ja jokainen niistä edusti jotakin
paikkaa, joka oli tehty kuuluisaksi niissä. Minä olen nähnyt Tom
Pipes'in kiipeevän kirkontornia ylös; minä olen katsellut, kuinka
Strap, laukku selässään, seisahtui veräjän viereen lepäämään; ja minä
_tiedän_, että kommodori Trunnion piti klubiansa Mr. Pickle'n kanssa
sisähuoneessa kylämme vähäisessä olutkapakassa.
Lukia ymmärtää nyt yhtä hyvin, kuin minä, mitä minä olin, kun tulin
siihen paikkaan nuoruuteni kertomuksessa, johon nyt palajan.
Eräänä aamuna, kun astuin vierashuoneesen kirjoineni, havaitsin, että
äitini näytti tuskan-alaiselta ja Miss Murdstone lujalta, sekä että Mr.
Murdstone kiersi jotakin ruokokepin -- hoikan ja notkean ruokokepin --
päähän. Hän herkesi työstänsä, kun minä tulin sisään, koetteli keppiä
kädellään ja huiskutti sitä ilmassa.
"Minä sanon sinulle, Clara," lausui Mr. Murdstone, "että minä itse
usein sain selkääni".
"Sai kyllä; tietysti", arveli Miss Murdstone.
"Kaiketi, rakas Jane'ni", vastasi äitini leppeästi. "Mutta -- mutta
luuletteko, että se teki Edvardin hyvää?"
"Luuletko, että se teki Edvardin pahaa, Clara?" kysyi Mr. Murdstone
totisesti.
"Siinä juuri temppu on!" sanoi hänen sisarensa.
Tähän äitini vastasi: "kaiketi, rakas Jane'ni", eikä puhunut sen
enempää.
Minua aavisti, että tämä keskustelu koski minuun, ja minä tavoitin Mr.
Murdstone'n silmää, kun se kohtasi minua.
"No, David", lausui hän -- ja minä huomasin tuon karson katseen
jälleen, kun hän lausui tätä -- "sinun tulee olla paljon tarkempi
tänään, kuin tavallisesti". Hän koetteli keppiä uudestaan ja huiskutti
sitä niinkuin ennen, ja päätettyään näitä valmistuksia laski sen
viereensä kuvailevalla katseella ja tarttui kirjaansa.
Tämä elähytti jo kohta alusta oiva lailla käsitystäni. Minä tunsin,
kuinka läksyni sanat soluivat pois, ei toinen toisensa perästä, eikä
rivi rivin perästä, vaan sivuttain. Minä koetin pitää kiinni niistä,
mutta ne näyttivät, jos niin saan sanoa, panneen luistimet jalkaansa ja
liukuvan pois luotani semmoisella nopeudella, jota ei saanut
hillityksi.
Me aloitimme huonosti ja jatkoimme vielä huonommin. Minä olin tullut
sisään siinä luulossa, että kunnostaisin itseäni, sillä minä olin
mielestäni erittäin hyvin valmistanut lukuni; mutta tämä näkyi kokonaan
olevan erhetystä. Kirja kirjan perästä pantiin jälkitöitten kasaan, ja
Miss Murdstone katseli meitä lujasti koko ajan. Ja kun vihdoin pääsimme
noihin viiteen tuhanteen juustoon (sinä päivänä oli Mr. Murdstone
muistaakseni tehnyt niistä ruokokeppejä), purskahti äitini itkuun.
"Clara!" sanoi Miss Murdstone varoittavalla äänellänsä.
"Minä en voi oikein hyvin, rakas Jane'ni", lausui äitini.
Minä näin, kuinka Mr. Murdstone juhlallisesti iski silmäänsä
sisarelleen, kun hän nousi, tarttui keppiin ja sanoi: "Niin, Jane,
meidän sopii tuskin toivoa, että Clara täydellisellä lujuudella
kestäisi sitä tuskaa ja vaivaa, jonka Davy tänään on tuottanut hänelle.
Se olisi stoalaista. Clara on saanut enemmän voimia ja suuresti
edistynyt, mutta meidän sopii tuskin odottaa niin paljon häneltä.
David, sinä ja minä menemme toiseen kerrokseen, poika."
Kun hän talutti minua ulos ovesta, juoksi äitini meitä vastaan. Miss
Murdstone sanoi: "Clara, oletko sinä aivan hullu?" ja asettui hänen
eteensä. Minä näin äitini tukkivan korvansa ja kuulin hänen itkevän.
Mr. Murdstone käyttäytti minua verkalleen ja vakaasti huoneeseni --
minä olen varma, että häntä huvitti harjoittaa oikeutta tämmöisellä
säännöllisellä muodolla -- ja kun tulimme sinne, väänsi hän yhtäkkiä
pääni käsivartensa alle.
"Mr. Murdstone! Sir!" huusin minä hänelle. "Älkäät! Älkäät lyökö minua!
Minä olen koettanut oppia, Sir, mutta minä en voi oppia niin kauan kuin
te ja Miss Murdstone olette läsnä. Minä en todella voi!"
"Etkö tosiaan voi, David?" lausui hän. "Koettakaamme".
Hän piti päätäni niinkuin ruuvipihdissä, mutta minä luikahdin jollakin
lailla irti ja pysäytin häntä silmänräpäykseksi, pyytäen, ettei hän
löisi minua. Minä pysäytin häntä vaan silmänräpäykseksi, sillä hän löi
minua ankarasti kohta jälestäpäin, mutta samalla haavaa minä haappasin
sen käden, jolla hän oli tarttunut minuun, suuhuni hampaitteni väliin
ja purin sen puhki. Hampaitani viiltää vielä, kun ajattelen sitä.
Hän löi minua nyt, niinkuin hän olisi tahtonut lyödä minut kuoliaaksi.
Koko sen melun ohessa, jonka me nostimme, kuulin heidän juoksevan
portaita ylös ja huutavan -- minä kuulin äitini huutavan -- ja
Peggotyn. Mr. Murdstone oli nyt poissa; ovi kiinni ulkopuolelta; ja
minä makasin lattialla kuumeen hehkussa, pahasti revittynä, hellyksissä
ja raivoten heikolla tavallani.
Kuinka hyvin minä muistan, mikä luonnoton hiljaisuus näytti vallitsevan
koko talossa, kun jälleen tyynnyin! Kuinka hyvin minä muistan, kuinka
tuntoni kalvoi minua, kun tuskani ja kiivauteni alkoivat asettua!
Minä istuin kauan aikaa kuunnellen, mutta ei mistään kuulunut mitään
ääntä. Minä kömmin ylös lattialta ja katselin kasvojani peiliin. Ne
olivat niin turvoksissa, punaiset ja rumat, että melkein peloittivat
minua. Palvot ruumiissani olivat kipeät ja kankeat ja saivat minut
uudestaan itkemään, kun liikahdin; mutta ne eivät olleet mitään siihen
rikollisuuteen verraten, jota minä tunsin. Se painoi todella raskaammin
rintaani, kuin jos olisin ollut mitä julmin pahantekiä.
Oli alkanut hämärtää, ja minä olin sulkenut akkunan (minä olin
enimmäksi osaksi maannut, pää akkunanlaudalla, vuorotellen itkien,
uinaillen ja töllistellen ulos), kun avainta väännettiin, ja Miss
Murdstone tuli sisään, tuoden muassaan vähän leipää, lihaa ja maitoa.
Nämät hän laski pöydälle sanaakaan sanomatta, tarkasteli minua sillä
aikaa hirvittävällä lujuudella, lähti sitten pois ja lukitsi oven
perästään.
Pimeän tultua istuin vielä kauan aikaa ja kummastelin, eikö kukaan muu
tulisi luokseni. Koska tämä ei ollut luultavaa siltä illalta, riisuin
päältäni ja menin levolle. Nyt rupesin kauheasti miettimään, mitä minun
tehtäisiin. Olinko tehnyt rikoksen? Panisivatko kiinni minut ja
lähettäisivät minut vankihuoneesen? Uhkasiko minua ollenkaan vaara
tulla hirtetyksi?
Minä en koskaan unhota, kuinka seuraavana aamuna heräsin; kuinka
ensiksi olin iloinen ja virkeä, mutta sitten sorruin väsähtyneen
muistoni hirmuisen taakan alla. Miss Murdstone ilmestyi jälleen,
ennenkuin olin nousnut vuoteestani; sanoi minulle lyhyesti, että minun
oli lupa kävellä puutarhassa puolen tunnin aikaa, mutta ei kauemmin; ja
poistui, jättäen oven auki, että minun olisi tilaisuus käyttää tätä
lupaa.
← 고전 원문 폴더
📄 고전 원문 · 핀란드 · 프로젝트 구텐베르크
『David Copperfield I David Copperfield nuoremman elämäkertomus ja kokemukset』
Charles Dickens · 번역 Waldemar Churberg
199,828자 (원문이 길어 앞부분만 · 전체 1,105,330자) · 저작권 근거: 저작자 모두 1924년 이전 사망(한국 저작권 보호기간 끝) · 원문 출처
내 자료함의 ‘📚 고전’ 글 폴더에 앞부분 2만 자가 담겨요. 회차 편집기의 ‘✦ 안드로메다 AI 이용하기 → 🖼️ 내 글·사진 분위기로 쓰기’에서 골라 이 고전의 분위기·문체를 참고해 쓸 수 있어요.