Tuosta palasimme asuntooni. Koska puodit siinä määrässä viehättivät
Peggottya, etten koskaan ole moista nähnyt, kävelin verkalleen
eteenpäin, huvitettuna siitä, että hän tirkisteli sisään akkunoista, ja
odottaen häntä niin usein, kuin hän tahtoi. Meiltä meni niin muodoin
kappale aikaa, ennenkuin pääsimme Adelphi'in.
Portaita ylöspäin astuessamme, huomautin hänelle, että Mrs. Crupp'in
loukkaat äkkiä olivat kadonneet, niinkuin myöskin että näkyi jälkiä
äskeisistä askelista. Me olimme molemmat kovasti kummastuksissa, kun
korkeammalle tullessamme näimme, että ulko-ovi, jonka olin sulkenut,
oli auki ja kuulimme ääniä sisältäpäin.
Me katselimme toisiamme tietämättä, mitä tehdä, ja astuimme
arkihuoneesen. Kuinka suuresti hämmästyin, kun aivan odottamatta siellä
näin tätini ja Mr. Dick'in! Tätini istui niinkuin mikä naispuolinen
Robinson Crusoe tahansa ja joi teetä läjään kootulla matkatavarallaan,
molemmat lintunsa edessään ja kissa polvillansa. Mr. Dick nojautui
miettiväisesti isoon paperileijaan, jommoisia olimme usein yhdessä
laskeneet, Ja hänen ympärillänsä oli vielä enemmän kaluja kasattuna!
"Kallis täti!" huudahdin minä. "Mikä odottamaton ilo!"
Me syleilimme sydämellisesti toisiamme; Mr. Dick ja minä pudistimme
sydämellisesti kättä; ja Mrs. Crupp, joka ahkerasti jakeli teetä ja oli
ylenmäärin kohtelias, sanoi sydämellisesti, että hän hyvin tiesi, että
Mr. Copperfield'illä olisi sydän suussa, kun hän näkisi rakkaat
sukulaisensa.
"Halloo!" sanoi tätini Peggotylle, joka seisoi epäilevänä hänen
kammottavan olentonsa edessä. "Kuinka _te_ jaksatte?"
"Sinä muistat tätini, Peggotty?" sanoin minä.
"Älä Jumalan tähden, lapsi", huudahti tätini, "nimitä tätä naista
tuolla Etelämeren Saarien nimellä! Jos hän on mennyt naimisiin ja
päässyt siitä, joka oli mitä parasta hän voi tehdä, miks'et suo hänelle
voittoa tästä muutoksesta? Mikä nimenne nyt on, P.?" kysyi tätini,
lievittääksensä tuota vastenmielistä nimitystä.
"Barkis, Ma'am", lausui Peggotty niiaten.
"Hyvä! se on inhimillistä", sanoi tätini. "Se kuuluu vähemmän siltä,
kuin tarvitsisitte lähetys-saarnaajaa. Kuinka voitte, Barkis? Minä
toivon, että voitte hyvin?"
Näistä armollisista sanoista rohkaistuna sekä siitä, että tätini ojensi
kättänsä, tuli Barkis esiin, tarttui hänen käteensä ja niiasi
kiitokseksi.
"Me olemme, näen minä, vanhemmat, kuin olimme", sanoi tätini. "Me
olemme vaan kerran ennen kohdanneet toisemme, tiedättehän. Sievä toimi
meillä silloin oli! Rakas Trot, kupillinen lisäksi".
Minä ojensin sen nöyrästi tädilleni, jonka ryhti oli jäykkä, kuin
ainakin, ja uskalsin muistuttaa, että hän istui arkulla.
"Sallikaat minun vetää tänne sohva taikka nojatuoli, täti", sanoin
minä. "Miksi istutte niin epämukavasti?"
"Kiitoksia, Trot", vastasi tätini, "minä istun mieluisammin omaisuuteni
päällä". Tässä tätini terävästi katseli Mrs. Crupp'ia ja muistutti:
"meidän ei tarvitse enää vaivata teitä, Ma'am".
"Panenko hiukan enemmän teetä kannuun, ennenkuin menen, Ma'am", arveli
Mrs. Crupp.
"Ei, kiitoksia, Ma'am", vastasi tätini.
"Tahtoisitteko, että tuon kappaleen voita lisäksi, Ma'am?" kysyi Mrs.
Crupp. "Taikka suvaitsisitteko maistaa tuoreita munia? taikka paistanko
palasen silavaa? Eikö ole mitään, jota voisin tehdä rakkaan tätinne
hyväksi, Mr. Copperfull?"
"Ei mitään, Ma'am", vastasi tätini. "Minä tulen varsin hyvästi toimeen,
kiitoksia".
Mrs. Crupp, joka oli lakkaamatta hymyillyt, ilmoittaaksensa lempeätä
luontoansa, ja lakkaamatta pitänyt päätänsä kallella, ilmoittaaksensa
yleistä heikkoutta ruumiinrakennuksessaan, sekä lakkaamatta hieronut
käsiänsä, ilmoittaaksensa haluansa palvella kaikkia ansiollisia
olentoja, hymyili vähitellen itsensä, kallisti itsensä sekä hieroi
itsensä ulos huoneesta.
"Dick!" lausui tätini. "Te tiedätte, mitä sanoin teille
silmänpalvelioista ja kullankumartajista?"
Mr. Dick -- näyttäen jotenkin pelästyneeltä, niinkuin hän olisi
unhottanut sen -- vastasi nopeasti myöntämällä.
"Mrs. Crupp on yksi niistä", lausui tätini. "Barkis, tahdotteko nähdä
sitä vaivaa, että katsotte teetä ja annatte minulle kupillisen lisäksi,
sillä minun ei ole mieleeni, että tuo nainen kaataa sitä minulle!"
Minä tunsin tätini kylläksi hyvin, havaitakseni, että hänellä oli
jotakin tärkeätä sydämellänsä ja että hänen tulonsa tiesi paljon
enemmän, kuin mitä outo ehkä olisi ajatellut. Minä huomasin, kuinka
hänen silmänsä siirtyivät minun puoleeni, kun hän luuli minun
kääntäneen huomioni muuanne, ja kuinka joku omituinen epäneuvoisuus
näytti taistelevan hänessä, vaikka hän ulkonaisesti pysyi jäykkänä ja
tyvenenä. Minä rupesin miettimään, olinko tehnyt mitään, joka oli
loukannut häntä; ja omatuntoni kuiskasi minulle, etten ollut vielä
kertonut hänelle Dorasta. Lieneekö se tämä, ajattelin minä.
Koska tiesin, ettei hän ilmoittaisi mitään, ennenkuin hänen mielestään
aika oli tullut, istuin likelle häntä, puhuttelin lintuja, leikittelin
kissan kanssa ja olin niin levollinen, kuin suinkin mahdollista.
Mutta todella minä en likimainkaan ollut levollinen; enkä olisi
ollut levollinen, vaikka Mr. Dick, joka seisoi nojautuen isoon
paperileijaansa tätini takana, ei olisikaan käyttänyt jokaista salaista
tilaisuutta ja synkkämuotoisesti pudistanut päätänsä minulle, samalla
kuin hän osoitti tätiäni.
"Trot", lausui tätini viimein, kun hän oli juonut teensä, huolellisesti
silitellyt pukuansa ja pyhkinyt huuliansa -- "teidän ei tarvitse mennä,
Barkis! -- Trot, oletko sinä oppinut lujaksi ja itseesi luottavaksi?"
"Minä toivon sitä, täti".
"Mitä sinä pidät varmana?" kysyi miss Betsey.
"Sitä, mitä sanoin, täti".
"Miksi siis, lemmittyni", sanoi tätini, totisesti minua katsellen,
"miksi sinä luulet, että minä mieluisammin istun tänä iltana tämän
omaisuuteni päällä, kuin missään muualla?"
Minä pudistin päätäni kykenemätönnä arvaamaan.
"Koska", lausui tätini, "se on kaikki, mitä minulla on. Koska olen
kokonaan häviöön joutunut, rakas poikani!"
Jos rakennus ja me kaikki olisimme pyörähtäneet alas virtaan yhdessä,
olisin tuskin kovemmin säpsähtänyt.
"Dick tietää sen", sanoi tätini, laskien kättänsä levollisesti
olkapäälleni. "Minä olen kokonaan häviöön joutunut, rakas Trotini!
Kaikki, mitä minulla mailmassa on, löytyy tässä huoneessa, paitsi tuo
vähäinen taloni; ja sen olen käskenyt Janet'in hyyrätä muille. Barkis,
minä tarvitsisin vuodetta yöksi tälle gentlemanille. Kustannusten
karttamiseksi ehkä saatatte hankkia täällä vuoteen minulle itselle.
Kaikki kelpaa. Se on vaan täksi yöksi. Puhutaan tästä enemmän
huomenna".
Hämmästyksestäni ja huolestani hänen tähtensä -- todella hänen tähtensä
-- heräsin, kun hän hetkeksi lankesi kaulaani ja itkien sanoi, että
häntä suretti vaan minun puolestani. Seuraavana silmänräpäyksenä
tukahutti hän mielenliikutuksensa ja lausui pikemmin voittosalla, kuin
alakuloisella katsannolla:
"Meidän tulee kohdata vastuksia eikä sallia niitten peloittaa itseämme,
rakas poikani. Meidän tulee oppia näyttämään näytelmä loppuun asti.
Meidän tulee osoittaa, ettei onnettomuus voi kukistaa meitä, Trot!"
NELJÄS LUKU.
Alakuloisuutta.
Heti kuin jälleen saavutin mielenmalttini, joka kokonaan oli kadonnut
minusta, kun ensin kuulin tätini masentavan ilmoituksen, esittelin Mr.
Dick'ille, että hän tulisi rihkamakauppiaan puotiin ja ottaisi
haltuunsa sen vuoteen, jonka Mr. Peggotty tuonain oli jättänyt
tyhjäksi. Koska rihkamakauppiaan puoti oli Hungerford-torin vieressä ja
Hungerford-tori niihin aikoihin oli aivan toisenlainen paikka, kuin
nyt, oli oven edessä matala, puinen pylvästö (muistuttaen vähän siitä,
joka oli sen huoneen edessä, jossa pikku ukko ja akka elivät vanhassa
ilmapuntarissa), joka suuresti huvitti Mr. Dick'iä. Varmaan olisi se
kunnia, että hänen oli tilaisuus asua ylipuolella tämmöistä rakennusta,
saanut hänet unhottamaan monta ikävää asiaa; mutta koska niitä todella
oli vaan hyvin harva, paitsi tuo seka-haju, josta jo olen puhunut, ja
ehkä tilan puute, oli hän aivan mieltynyt asuntoonsa. Mrs. Crupp oli
suuttuneena vakuuttanut hänelle, ettei siellä ollut kylläksi tilaa
kissan hirttämiseenkään; mutta niinkuin Mr. Dick oikein huomautti
minulle, sänkynsä päähän istuen ja jalkaansa pidellen, "te tiedätte,
Trotwood, minä en tahdo hirttää mitään kissoja. Minä en koskaan hirtä
kissoja. Sentähden, mitä tämä _minun_ tekee!"
Minä koetin tutkia, tiesikö Mr. Dick ollenkaan syitä tähän äkkinäiseen
ja suureen muutokseen tätini asioissa. Niinkuin minun sopi odottaa, hän
ei tietänyt. Ainoa selitys, jonka hän voi antaa siihen, oli se, että
tätini toisena päivänä oli sanonut hänelle: "no, Dick, oletteko todella
ja totisesti se filosofi, jona pidän teitä?" että hän silloin oli
vastannut: "kyllä, minä toivon sitä"; että tätini silloin oli sanonut:
"Dick, minä olen häviöön joutunut"; että hän silloin oli sanonut: "vai
niin!" että tätini silloin oli kovasti kiittänyt häntä, josta hän oli
hyvin iloissaan; että he silloin olivat lähteneet minun luokseni ja
matkalla syöneet voileipää ja juoneet pullo-porteria.
Mr. Dick oli niin hyvillään, tuossa kun hän istui sängyn päässä,
pidellen jalkaansa ja kertoen minulle näitä, silmät pystyssä ja
kummastuksen hymy huulilla, että, minä sanon sitä mielipahalla, minä
suutuin ja selitin hänelle, että häviö oli sama kuin hätä, puute ja
nälkä; mutta minä rangaistiin pian tästä tylyydestä, kun näin, että
hänen kasvonsa kävivät vaaleiksi ja kyynelet juoksivat hänen
pidentyneille poskillensa, samalla kuin hän niin tuskastuneena katseli
minua, että paljon kovempi sydän, kuin minun, olisi heltynyt. Minulla
oli paljon enemmän vaivaa hänen reipastuttamisestaan, kuin hänen
surettamisestaan, ja minä huomasin pian (mitä minun kohta olisi pitänyt
huomata), että hän oli ollut niin levollinen vaan sen vuoksi, että hän
uskalsi kaikkein viisaimpaan ja ihmeellisimpään naiseen ja rajattomasti
luotti minun hengenvoimiini, joitten jälkimäisten hän, luullakseni,
arveli voittavan kaikenlaiset vaarat, jotka eivät suorastaan kuolemaa
tuottaneet.
"Mitä voimme tehdä, Trotwood?" kysyi Mr. Dick. "Ensiksi meillä on
memoriali --".
"On kyllä", sanoin minä. "Mutta kaikki, mitä tätä nykyä voimme tehdä,
Mr. Dick, on se, että näytämme iloisilta emmekä anna tätini huomata,
että ajattelemme asiaa".
Hän suostui tähän mitä vakavimmalla tavalla ja käski minun, jos näkisin
hänen poikkeevan vaan tuuman verran oikealta suunnalta, muistuttaa
häntä jollakin semmoisella oivallisella keinolla, joka aina oli minun
tarjonani. Mutta mielipahalla kerron, että se pelko, jonka olin hänessä
herättänyt, oli niin suuri, ettei hän pystynyt millään lailla sitä
salaamaan. Koko illan kääntyivät hänen silmänsä tätini kasvoja kohden
semmoisella kammolla, kuin hän olisi nähnyt tätini paikalla laihaksi
muuttuvan. Mr. Dick tiesi kyllä tämän ja koetti pidättää päätänsä,
mutta asia ei ensinkään parantunut siitä, että hän istui pää
liikkumatonna ja pyöritti silmiänsä niinkuin hengetön kone.
Illallisella näin hänen katsovan leipäänsä (joka sattui olemaan
vähäinen), niinkuin tämä olisi ollut ainoa, joka varjeli meitä
nälänhädästä; ja kun tätini kehoitti häntä syömään niinkuin
tavallisesti, tapasivat silmäni hänet, kun hän juuri pisti palasia
leivästänsä ja juustostansa plakkariinsa, epäilemättä siinä
tarkoituksessa, että hän näillä säästöillä virvoittaisi meitä, kun
olimme jommoisessakin määrässä hoikenneet.
Tätini päinvastoin oli aivan levollisella mielellä, joka oli
opetukseksi meille kaikille -- varsinkin minulle. Hän oli erittäin
armollinen Peggottya kohtaan, paitsi kun minä huomaamatta nimitin häntä
tällä nimellä; ja vaikka tiesin että hän tunsi olonsa Londonissa
oudoksi, näytti hän olevan aivan kuin kotona. Hänen oli määrä saada
minun vuoteeni, ja minun tuli maata arkihuoneessa, vartioitakseni
häntä. Hän pani paljon arvoa siihen, että hän oli niin likellä virtaa,
jos tulipalo sattuisi; ja minä todella luulen, että hän suuresti
rauhottui tämän seikan kautta.
"Ei, Trot, rakas poikani", lausui tätini, kun hän näki, että minä
hankin sekoittamaan hänelle hänen tavallista iltajuomaansa.
"Eikö mitään, täti?"
"Ei viiniä, poikani. Olutta".
← 고전 원문 폴더
📄 고전 원문 · 핀란드 · 프로젝트 구텐베르크
『David Copperfield II David Copperfield nuoremman elämäkerta ja kokemukset』
Charles Dickens · 번역 Waldemar Churberg
198,615자 (원문이 길어 앞부분만 · 전체 1,036,112자) · 저작권 근거: 저작자 모두 1924년 이전 사망(한국 저작권 보호기간 끝) · 원문 출처
내 자료함의 ‘📚 고전’ 글 폴더에 앞부분 2만 자가 담겨요. 회차 편집기의 ‘✦ 안드로메다 AI 이용하기 → 🖼️ 내 글·사진 분위기로 쓰기’에서 골라 이 고전의 분위기·문체를 참고해 쓸 수 있어요.