Jonkunlainen kirkas hymy, jota en ole koskaan nähnyt missään muissa
kasvoissa, kuoli pois jo sillä aikaa, kuin minä ajattelin, kuinka
suloinen se oli ja kuinka hyvin minä sen ennen olin tuntenut; ja hän
kysyi minulta, äkkiä muodoltansa muuttuen (me lähestyimme nyt minun
katuani), tiesinkö minä, mistä tämä kommelus tätini asioissa oli
tullut. Kun vastasin: "en, hän ei ole kertonut sitä minulle", kävi
Agnes miettiväiseksi ja minusta tuntui, kuin hänen käsivarttansa olisi
värisyttänyt kainalossani.
Me tapasimme tätini yksinään ja jotenkin kiivastuneena. Hän ja Mrs.
Crupp olivat riitaantuneet yhden yleisen kysymyksen johdosta (oliko
soveliasta, että hempeämpi sukupuoli asui hyyryhuoneissa); ja tätini,
joka huoli viisi Mrs Crupp'in värveistä, oli katkaissut keskustelun
sillä, että hän ilmoitti tälle ladylle, että hän haisi minun
konjakiltani, ja käski hänen tehdä hyvin ja mennä tiehensä. Molemmat
nämät lauseet sopivat Mrs. Crupp'in mielestä kanteen alle pantavaksi,
ja hän oli uhannut saattaa asian "brittiläisen juryn" eteen --
tarkoittaen, niinkuin arvelimme, yhtä kansallisten oikeuksiemme
pääturvaa.
Koska tätini kuitenkin oli ehtinyt tyyntyä, sillä välin kuin Peggotty
oli ulkona Mr. Dick'ille hevoskaartin sotamiehiä näyttämässä -- ja
koska hän paitsi sitä suuresti ihastui Agnes'in nähdessänsä -- ylpeili
hän pikemmin tästä kahakasta, kuin paheksi sitä, ja vastaan-otti meidät
aivan hyvällä tuulella. Kun Agnes oli asettanut hattunsa pöydälle ja
käynyt istumaan tätini viereen, en saattanut hänen lempeitä silmiänsä
ja kirkasta otsaansa katsellessani olla ajattelematta, kuinka
luonnolliselta näytti, että hän oli täällä; kuinka luottavaisesti
tätini turvasi häneen, vaikka hän oli niin nuori ja kokematon; kuinka
voimakas hän todella oli yksinkertaisessa rakkaudessaan ja
rehellisyydessään.
Me rupesimme puhumaan tätini tappiosta, ja minä kerroin heille, mitä
tänä aamuna olin koettanut tehdä.
"Joka oli järjetöntä, Trot", lausui tätini, "vaikka hyvässä
tarkoituksessa tehty. Sinä olet jalomielinen poika -- minä arvaan, että
minun nyt täytyy sanoa nuori mies -- ja minä olen ylpeä sinun
puolestasi, ystäväni. Tämä on kaikki hyvä. Nyt, Trot ja Agnes,
katsokaamme Betsey Trotwood'in asiaa kasvoihin ja oppikaamme tietämään,
millä kannalla se on".
Minä huomasin, että Agnes vaaleni tätiäni tarkasti katsellessaan.
Tätini, joka taputti kissaansa, katseli puolestaan hyvin tarkasti
Agnes'ia.
"Betsey Trotwood'illa", lausui tätini, joka ei koskaan ollut
ilmoittanut raha-asioitansa kenellekään: "-- minä en tarkoita
sisartasi, Trot, rakas poikani, vaan itseäni -- oli jommoinenkin
omaisuus. Vähät siitä, kuinka suuri; kylläksi suuri elättämään häntä.
Suurempikin, sillä hän oli säästänyt vähän ja kartutti sitä. Betsey
pani ajaksi rahansa valtiopapereihin ja lainasi ne sitten asiamiehensä
neuvosta takuuta vastaan maatiloissa. Tämä kannatti sangen hyvin ja
tuotti varsin edullisen koron, siksi kuin Betsey maksettiin. Minä puhun
Betsey'stä niinkuin sotalaivasta. Hyvä! Silloin tuli Betsey'n etsiä
jotakin paikkaa, mihin nyt tiloittaa rahansa. Hän luuli jo olevansa
viisaampi, kuin hänen asiamiehensä, joka ei ollut niin hyvä asiamies
siihen aikaan, kuin hän ennen oli -- minä tarkoitan teidän isäänne,
Agnes -- ja sai päähänsä, että hän itse tiloittaisi niitä. Niin hän vei
porsaansa", lausui tätini, "muille markkinoille; ja kovin huonot
markkinat ne havaittiin olevan. Ensiksi hävisi hän vuorityön toimissa,
sitten hävisi hän sukellus-hankkeissa -- oli määrä onkia aarteita
taikka muuta Tom Tidler'in tavaraa", selitti tätini, nenäänsä
hivuttaen; "ja sitten hävisi hän taas vuorityön toimissa, ja päälle
päätteeksi hävisi hän pankkitoimissa. Minä en tiedä, mikä pankin
osakkeitten hinta kappaleen aikaa olikaan", lausui tätini; "sata
prosenttia luvattiin vähintäin, luulen minä; mutta pankki oli toisessa
päässä mailmaa ja meni kuperinkeikkaa, en tiedä mistä syystä; tavalla
taikka toisella se hajosi eikä koskaan tahdo eikä koskaan voi maksaa
kuutta pennyä; mutta Betsey'n kuuden pennyn kappaleet olivat siinä
kaikki, ja sinne ne menivät. Mitä vähemmin puhutaan siitä, sitä
parempi!" Tätini päätti tämän filosofillisen katsauksen sillä, että hän
jonkunlaisella voitonriemulla loi silmänsä Agnes'iin, jonka kasvoihin
puna vähitellen palasi.
"Rakas Miss Trotwood, onko tässä koko kertomus?" lausui Agnes.
"Minä toivon, että siinä on kyllin, lapseni", sanoi tätini. "Jos olisi
löytynyt enemmän rahoja hukata, ei suinkaan kertomus vielä olisi
loppunut. Betsey olisi osannut heittää nekin toisten perästä ja
epäilemättä aloittanut uutta pääkappaletta. Mutta rahaa ei löytynyt
enemmän, ja sen vuoksi loppuu juttukin".
Agnes oli ensin kuunnellut pidätetyllä hengellä. Hänen kasvojensa puna
tuli ja meni yhä, mutta hän hengitti alttiimmin. Minä luulin tietäväni,
minkä vuoksi. Minä luulin hänen pelkäävän, että hänen isä raukkansa oli
jollakin tapaa syypää siihen, mitä oli tapahtunut. Tätini otti hänen
kätensä omaan käteensä ja nauroi.
"Onko tämä koko kertomus?" toisti tätini. "No, kyllä se on koko,
paitsi: 'Ja hän eli aina onnellisena sen jälkeen'. Ehkä minä saan
lisätä tämän Betsey'stä vielä jonakin päivänä. Nyt on teillä, Agnes,
terävä pää. Niin myöskin sinulla, Trot, muutamissa asioissa, vaikk'en
aina saata kehua sitä sinusta"; ja tässä tätini omituisella
jäntevyydellä pudisti päätänsä minulle. "Mikä on tehtävä? Taloni
tuottaa keskimäärin seitsemänkymmentä puntaa vuoteensa. Minä luulen,
että saamme varmuudella laskea tulon siksi. Hyvä! -- Siinä on kaikki,
mitä meillä on", lausui tätini, joka, niinkuin muutamat hevoset, oli
erinomainen siitä, että hän aivan äkkiä pysähtyi, kun hän näytti olevan
parhaassa vauhdissansa.
"Sitten", arveli tätini levättyänsä, "on meillä Dick. Hänen kauttansa
tulee sata puntaa vuoteensa, mutta tietysti täytyy käyttää ne häntä
varten. Minä lähettäisin hänet mieluisammin pois, vaikka tiedän, että
olen ainoa, joka panee arvoa häneen, kuin pitäisin häntä luonani
käyttämättä hänen rahaansa häntä itseä varten. Kuinka nyt Trot ja minä
vast'edes parhaiten tulemme toimeen varoillamme? Mitä te, Agnes,
sanotte?"
"_Minä_ sanon, täti", keskeytin minä, "että minun täytyy ruveta
johonkin!"
"Ruveta sotamieheksi kaiketi?" vastasi tätini levottomasti; "taikka
mennä merelle? Minä en tahdo kuulla semmoisia. Sinusta täytyy tulla
proktori. Me emme tahdo mitään särjetyitä päitä meidän suvussamme, jos
suvaitsette, Sir".
Minä yritin selittämään, etten tahtonut aloittaa tuommoista
elatuskeinoa suvussamme, kun Agnes kysyi, olivatko huoneeni hyyrätyt
pitkäksi ajaksi.
"Te osasitte oksaan, rakas tyttöni", lausui tätini. "Niistä ei pääse
ainakaan puoleen vuoteen, jollei niitä saa vouratuksi pois vähempään
hyyryyn, enkä minä sitä usko. Viimeinen asukas kuoli tänne. Viisi
henkeä kuudesta tappaisi -- tietysti -- tuo nankini-nainen villaisella
alushameella. Minulla on vielä vähän puhdasta rahaa; ja minä arvelen,
niinkuin te, että paras asia, jonka voimme tehdä, on se, että asumme
täällä, siksi kuin hyyry-aika loppuu, ja hankimme Dick'ille
makuuhuoneen jossakin likellä".
Minä katsoin velvollisuudekseni viitata siihen vaivaan, jota tätini
saisi nähdä, kun hänen olisi täytymys elää lakkaamattomassa
guerilla-sodassa Mrs. Crupp'in kanssa; mutta hän suoritti tämän aineen
lyhyesti sillä selityksellä, että hän kohta vihollisuuden ilmestyessä
oli valmis kummastuttamaan Mrs. Crupp'ia koko hänen loppu-elämäkseen.
"Minä olen ajatellut, Trotwood", lausui Agnes epäillen, "että jos
sinulla olisi aikaa --".
"Minulla on paljon aikaa, Agnes. Minä olen aina vapaa kello neljän
taikka viiden jälkeen, ja minulla on aikaa varhain aamulla. Tavalla
taikka toisella on minulla yltäkyllin aikaa", sanoin minä, tietäen,
että punehduin vähän, kun ajattelin niitä tunteja, joita olin
menettänyt kuljeksiessani ympäri kaupunkia taikka Norwood'in tiellä.
"Minä tiedän, ettet halpelisi sihteerin virkaa", arveli Agnes luokseni
tullen ja puhuen matalalla äänellä, joka oli niin täynnä suloa ja
toivokasta huolenpitoa, että vielä nytkin kuulen sen.
"Halpelisin, rakas Agnes'ini?"
"Sillä", jatkoi Agnes, "tohtori Strong on pannut toimeen aikomuksensa
luopua virastaan ja tullut London'iin asumaan; ja hän kysyi isältäni,
tiedän minä, voiko hän neuvoa hänelle ketään. Etkö luule, että hän
mieluisammin valitsisi vanhan lempi-oppilaansa, kuin kenenkään muun?"
"Rakas Agnes!" sanoin minä. "Mitä minä tekisin ilman sinutta? Sinä olet
aina minun hyvä enkelini. Minä olen sanonut sitä sinulle ennen. Minä en
koskaan katso sinua miksikään muuksi".
Agnes vastasi hupaisella naurullansa, että yhdessä hyvässä enkelissä
(tarkoittaen Doraa) oli kylläksi; ja muistutti lisäksi minulle, että
tohtorin oli ollut tapa työskennellä lukuhuoneessansa aamuisin ja
iltaisin -- ja että minun joutoaikani luultavasti sangen hyvästi sopisi
yhteen hänen vaatimustensa kanssa. Se toivo, että voisin ansaita oman
leipäni, tuskin ilahutti minua enemmän, kuin se todennäköisyys, että
saisin ansaita sitä vanhan opettajani johdolla; lyhyeltä, Agnes'in
neuvoa noudattaen istuin alas ja kirjoitin kirjeen tohtorille,
esitellen asiaani ja ilmoittaen, että kävisin hänen luonansa seuraavana
aamuna kello kymmenen. Kirjeen adresseerasin Highgate'en -- sillä tässä
minulle niin merkillisessä paikassa hän asui -- menin ulos ja vein sen
itse postikonttoriin hetkeäkään hukkaamatta.
Missä hyvänsä Agnes oli, näytti myöskin joku miellyttävä merkki hänen
hiljaisesta läsnä-olostaan ilmestyvän. Palatessani näin, että tätini
linnunhäkki riippui juuri niinkuin se oli riippunut niin kauan
vierashuoneen akkunassa hänen talossaan; että minun nojatuolini oli
asetettu avonaisen akkunan viereen samalla tapaa, kuin tätini paljon
mukavampi nojatuoli Dover'issa; ja että yksin tuo ympyriäinen, viheriä
varjostinkin, jonka tätini oli ottanut mukaansa, oli väännetty kiinni
akkunan lautaan. Minä tiesin, kuka kaikki nämät muutokset oli tehnyt,
siitä, että ne näyttivät hiljaisuudessa tapahtuneen itsestänsä; ja minä
olisin silmänräpäyksellä tietänyt, kuka oli asettanut laiminlyödyt
kirjani koulupäivieni vanhaan järjestykseen, vaikkapa olisin luullut
Agnes'in olevan penikulmien päässä sen sijaan, että näin hänen
puuhaavan niitten kanssa ja hymyilevän sitä epäjärjestystä, johon ne
olivat joutuneet.
Tätini oli hyvin mielissään Thems'in tähden (se näytti todella sangen
komealta, kun aurinko paisti siihen, vaikk'ei se ollut niinkuin meri
tätini talon edessä), mutta hän ei voinut sallia London'in savua, joka,
sanoi hän, "pippuroitsi kaikki". Täydellinen mullistus, jossa
Peggotylla oli etevä osa, tapahtui joka nurkassa huoneissani tämän
pippurin vuoksi; ja minä katselin sitä, ajatellen, kuinka vähän
Peggottykin näytti saavan aikaan häärinällänsä, ja kuinka paljon Agnes
sai aikaan ilman minkäänlaista häärinää, kun kuulimme ovea
koputettavan.
"Minä arvaan", lausui Agnes vaaleten, "että se on isä. Hän lupasi
tulla".
Minä avasin oven ja laskin sisään sekä Mr. Wickfield'in että Uriah
Heep'in. Minä en ollut moneen aikaan nähnyt Mr. Wickfield'iä. Sen
johdosta, mitä olin Agnes'ilta kuullut, tiesin odottaa suurta muutosta
hänessä, mutta kuitenkin hänen ulkomuotonsa säikäytti minua.
← 고전 원문 폴더
📄 고전 원문 · 핀란드 · 프로젝트 구텐베르크
『David Copperfield II David Copperfield nuoremman elämäkerta ja kokemukset』
Charles Dickens · 번역 Waldemar Churberg
198,615자 (원문이 길어 앞부분만 · 전체 1,036,112자) · 저작권 근거: 저작자 모두 1924년 이전 사망(한국 저작권 보호기간 끝) · 원문 출처
내 자료함의 ‘📚 고전’ 글 폴더에 앞부분 2만 자가 담겨요. 회차 편집기의 ‘✦ 안드로메다 AI 이용하기 → 🖼️ 내 글·사진 분위기로 쓰기’에서 골라 이 고전의 분위기·문체를 참고해 쓸 수 있어요.